Kuten aiemmin kerroinkin, minua on tuo ompelu jälleen houkutellut.. Olen siinä tosin surkea. Eikä asiaa helpota lainkaan malttamattomuuteni saada valmista sekä halu oikoa mutkat suoriksi. Siksakkaaminen on minusta tylsää, vaikkakin täytyy myöntää, välttämätöntä.
Nyt kävi nimittäin niin, että tutustuin kivaan vaatemallistoon josta olisin voinut itsekkin ostoksia mieluusti suorittaa, mutta jotenkin alkoi kuitenkin houkuttaa ajatus "No tuonhan voisi tehdä itsekkin". Saattaa olla, ettei tuosta hullusta haveesta tule kumpaakaan kuuluisaa tuotosta, ja haaveeksi jää, mutta mitäpä sitten.
Viime aikoina minua on yhä enenevässä määrin harmittanut Pikkuemännän tapa nukkua kallo pinnasängyn pinnoja vasten ja ne neidin vauhdikkaat pyörähtelyt unen keskellä jolloin aina kolisee.. Perinteinen pinnapehmusta ei tule kyseeseen koska se häiritsee näkyvyyttä, ja Pikkuemäntä lyttää sen alas.
Sankari on samanlainen pään paukuttelija, ja hänen nukkuessaan lasten jatkettavassa pikkusängyssä, hankimme hänelle pitkän pehmokäärmeen jonka laitoin aina yöksi laitasuojaksi ja hyvin onnistui:)
Miksei siis sama kikka toimisi Pikkuemännälläkin!
Ja uskokaa tai älkää, minä tein sen:)
Ihana kangas löytyi paikallisesta Eurokankaasta, palalaarista.
Masun, perhosen ja kielen flanelli on metritavaraa.
Silmät ostin myös Eurokankaasta.
Niskasta hännänhuippuun ompelin reunapitsiä, jonka lopulta kiinnittelin aina toiselle ja toiselle puolelle vuorotellen erilaisilla napeilla joita naapurin nappilaarista sattui löytymään.
Niskassa lepäilee flanelliperhonen.
Hyvin toimii:)
Ja vaikka ompelukoneen kanssa meinasi käämit palaa, niin onneksi ei kuitenkaan lopullisesti.
Täytteet nappasin muutamasta vanhasta tyynystä, jotka pesin tietysti vielä ennen uusiokäyttöä.
Nyt ei Pikkuemännällä pää toivottavasti enää samalla lailla kolise<3
Ehkäpä tästä rohkaistuneena innostun etsimään kaavat haaveilemiini vaatteisiin, ja pistän toimeksi, mutta ensin tarvitsisin sen ompelukoneen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti