Ihan huippuja taas arjessa:)
Sankari loikki pupujussina pikkupupu hampaissaan ympäri kotia. Pikkuemäntä katseli sitä aikansa, ja kaiveli omista tarvikkeistaan esille kattilan ja alkoi loikkia samalla tavalla perässä. Alkoikohan hän nähdä veljensä jänispaistina..
Kyllä äitiä taas kerran nauratti. Että kattila suussa. Tulee mieleen jotkut vanhat piirretyt joissa tyyliin susihukkanen katselee possujen leikkiä, ja alkaa leikkiä, ja loikkia perässä kita ammollaan.
Erityisen hauskaa tästä tekee tieto Pikkuemännän pohjattomasta ruokahalusta.
Minulla on jälleen kevään tullen eräs tietty asia ostoslistalla.
-Pimennysverhot lasten huoneisiin!!
Auringon aikainen horisonttiin ilmestyminen herättää pikkuväen jo kuuden pintaan.. ääh. Vaikkakin herätyskello soisi vasta tovin myöhemmin, on toisaalta ollut aivan ihanaa havaita kuinka virkeä sitä kuitenkin loppupeleissä itsekin on lisääntyneen valon myötä. Ei sitä malttaisi kuitenkaan enää uinahtaa.
Nyt vain odotellaan, että maa sulaa, ja päästään pihapuuhiin:)
Minä olen muuten sellainen tyyppi jolle ei koskaan ikinä milloinkaan osu arpaonni kohdalle. Vahvistaneeko poikkeus jälleen säännön, sillä kipeänä ollessa sain viestin kännykkään, että olen voittanut erään kosmetiikka firman tuotteita, ja ne ovat noudettavissa kuntosalilta.
Oli jotain kivaa extraa jota sitten odotella.
No, sain kaksi tuotetta, tuoksun, joka on ihan jees.
Sitten toinen tuote oli päivävoide, mutta harmikseni inc. listasta selvisi, että siinä on vähän kaikenlaista, mitä en omalle iholleni halua. Kuitenkin järkeä vastaan sotii heittää avaamaton kippo jätteisiinkään. Toisaalta, en voi sitä antaa kenellekään. Vai sanoisinko kenties: Ajattelin tuoda sinulle tällaisen kivan voiteen, kun en itse uskalla sitä käyttää, oli nimittäin jommoisia myrkkyjä incissä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti