Saanko minäkin?

Pikkuemännällä on muutama ihan vakiolause, joita sitten tilanteen niin vaatiessa vaihdellen käytetään.

Miulla ei oo mitään tekemistä.

Epäeiua!

Saanko minäkin?

Automatkaa ei esimerkiksi tarvitse taittaa kuin max 60 km kun tylsyys iskee. Sitten kuullaankin vähän väliä että on tylsää, eikä oo tekemistä. Tällä hetkellä automatka esimerkiksi Ruotsiin, saati jonnekin kauemmaksi tuntuu täysin tuskastuttavalta, jo pelkästään ajatuksen tasolta. Tuntuu tuskastuttavalta siis minusta.

Intensiivinen viikonloppu takana. Totaalinen väsymys meinasi iskeä, mutta kun ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vetää viikonlopun päälle lonkkaa, niin yritin olla siitä edes haavailematta.

Eilen nappasin Iineksen rattaisiin, tavarakoriin, ja Pikkuemäntä istui kyydissä. Sitten heitettiin pakollinen apteekkikäynti ja haettiin Sankari eskarista. Iinekselle ostettiin matokuuri, sillä kahden viikon päästä on rokotus. 

Saanko minäkin matoääkettä?

Kysyi Pikkuemäntä toiveikkaana. Arvatkaa miltä se olisi kuulostanut, jos tyssi olisi hihkaissut saman kysymyksen eskarissa, tai vaikkapa kerhossa. Olis kuulostanu äidin kootut selityksen koiran canex-tahnasta ihan epätoivoisilta. Etenkin kun vasta hiljattain eskarin ovesta oli hävinnyt varoituslappu täi ja matotartunnoista. 

Tosin, täivaroitus näytti tänään ilmaantuneen takaisin :(

No, matolääke hävisi oikeaan osoitteeseen. Iines lipaisi tahnaa suurella innolla, mutta huomattuaan, ettei se ilmeisestikään mitään suurta herkkua ole, ei enää suostunut sitä paljaaltaan lipomaan. Otinpa sitten pienen määrän ruokaa, ja sen kanssa ahne pentu hotkaisi tahnat muitta mutkitta.

Eläinlääkäriltä pitää kysäistä sitten myös punkkikarkotteita. Lauantai aamuna nimittäin juhlatamineissa, piipahdettiin vieraan kaupungin päivystyksessä punkkia poistattamassa Pikkuemännän korvasta. Oli tosi tiukassa, ja vielä niin pieni, etten usko että oli kauaa siinä ehtinyt olla. Monessa osassa hoitaja sitä nyppi pois ja lopulta kaivoi neulallakin.

Että kyllä pääsi ainakin punkki omat bakteerinsa tytön verenkiertoon sylkemään. Pari viikkoa nyt sitten seuraillaan tuleeko niitä punaisia jälkiä tai lämpöä. Hope not.

Joten haluan ehdottomasti koiralle sellaiset punkkikarkotteet että ei ole enää tuota vaaraa. Täällä kun selkeästi noita punkkeja tuntuu olevan.

Täällä taas kova kalkatus päällä, kirjastoleikkejä kirjaston kirjoilla. Laitetaanpa leikit hetkeksi jäihin ja nautiskellaan uunimakkaraa kera perunamuusin:)