Uskomaton pakkasjakso sen leudon sään jälkeen. Oon aina tykänny kovasti kovista pakkasista -sehän on pukeutumis kysymys. Nyt kuitenkin paleltaa ja henkeä salpaa. Ei ole rööriä minkä kautta kärsisi pihalla hengitellä. Onneksi Iines on edelleen yhteistyöhaluinen ja toimittaa asiansa nopsasti. Neidillä rävähtää puoli vuotta tässä kuussa mittäriin ja se tarkoittaa sitä, että hiljalleen voidaan alkaa lenkkejä pidentää ja sitten minulla onkin seuralaienn lenkeille. Ehkä se motivoi liikkumaan enemmän.
Lasten kanssa on tullut oltua pääasiassa vain sisällä. Eilen hyödynsimme yleisövuoroa jäähallilla ja kulutimme perheen voimin energiaa luistellen. Se oli mukavaa. Sankari veti satanen lasissa kaukaloa ympäri ja oli ihan puhki sen jälkeen. Tänä aamuna valittelikin kipeytyneitä jalkojaan. En ihmettele kyllä sillä menolla, jos vaikka vähän kipeytyikin.
Kuningaskin oli sitä touhua katsomassa, ja oli sitä mieltä että taitoa vain lisää, vauhtia kun on jo ihan tarpeeksi;)
Lapset ei päästä vanhempia helpolla kun pidellään pakkasta sisällä. Tehdään sitä ja tätä, ja kun ei ole mitään tekemistä ja niin tylsää. Onhan se hyvä että on välillä tylsää, kun kummasti siinä sitten alkaa aivot raksuttaa ja pian onkin jo vauhti päällä.
Välillä käy kuumana vanhempienkin aivot, varsinkin isin, kun Pikkuemäntä kysyy
Minne voi katsoa, kun ei halua katsoa minnekkään muualle?
Siinäpä riittääkin mietittävää, ainakin aikuiselle joka istuu silmät puoliummessa varhaisella aamukahvilla, tukka pystyssä, yrittäen hahmotaa, onko se unta, vai oikeaa elämää, mikä silmien edessä vilistää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti