toitatoita

Jees. Eli nyt olen astunut varsinaiseen työelämään, yli yhdeksän vuoden tauon jälkeen;) Viime vuosina oli toki ihania esittelyaikoja, joista nautin todella kovasti. Se oli sellaista ihanaa, ihmisläheistä työskentelyä, joka sopi minulle kuin nenä päähän. Myyjän työ olisikin kivaa. Luulen, että nimenomaan esimerkiksi muodin tai kosemetiikan parissa. Omasta kotikaupungista tulee pari liikettä mieleen joissa olisi varmaan ihanaa olla töissä.

Mutta nyt teen ihan toisenlaisia hommia, henkilökohtaisena avustajana, ja nautin kovasti:) Hyvin erilaista kuin olen koskaan ajatellut. Ehkä jopa joskus olen saattanut ajatella, etten pystyisi sellaiseen. En ole varma, mutta olen saattanut hyvinkin ajatella niin. Tässä kuitenkin kun väkisin aikuistuu, on oma mielikin muuttunut hyvin erilaiseksi, kuin se oli esimerkiksi silloin kun solmin avioliiton, tai kun sain Isotytön.

Elämä ja sen muutokset muuttavat ihmista. Omasta mielestäni olen ihan eri ihminen kuin kymmenen vuotta sitten, mutta niin on kyllä esimerkiksi oma puolisokin. Tässä sitä onkin yhdessä muututtu ja samalla uudelleen tutusteltu;)

Ihanaa kuuluu elämään myös sen osalta, että piiitkän tauon jälkeen sain elämääni myös sellaisen sydän ystävän. Sellaisen jolle voin soittaa tai näpytellä milloin vain ja ehdottaa mitä vain;) Samanhenkisen ja seikailuihin valmiin ihmisen. Se on ollut tässä nyt viime aikoina suuri riemun aihe. Ehdin jo ajatella, että tässä elämänvaiheessa ei vissiin sitten ihmisillä sellaisia ystävyyssuhteita olekaan. Mutta minulla nyt on. Ja se on mahtavaa:D

Meillä onkin ihania uusia elämyksiä tulossa, jo heti torstaina.. Mie niin toivon, että osaan olla ihan iisisti ja liikaa kimpoilematta ja innostumatta. Saatan muuten olla paikallislehdessä, tai vaikka kymppi uutisten kevennyksessä. Ja sit mie romahan! Ukko ei laske minuue nää ikinä minnekkään!

Mutta siis, työelämä on vaatinut ainakin näin aluksi kyllä veronsa. Se vähentää heti yhteistä aikaa puolison kanssa, tietysti. Koska tarkoituksena on, ettei muksut sinne hoitoon menisi nyt. Niinpä minä olen töissä kun mies on kotona ja päinvatsoin.

Toki, minun tuntimäärä on niin onnettoman pieni, että kunhan nyt alkuun pääsen, niin eihän tässä mitä. Kivaa vaihtelua vain, ja ideana on ottaa pikkjuisen lisää töitä myöhemmin. Näillä nyt ainakin kesän yli.

Ihanaa kun on kevät, ja alkaa paikat kuivua. Ulkonakin on mukavaa olla. Nyt kun on noita pyhiä edssä, niin pitäiskö alkaa touhutakin pihan kimpussa. Harava kauniiseen käteen ja siltappaa;)