maanantai 17. syyskuuta 2012

Odottavan aika on pitkä

Keskiviikkona, silloin odotan upouutta kuvastopakettia ovelleni. Monet ovatkin jo päässeet netin kautta tutustumaan uusiin ihanuuksiin, ja malttamattomina odottelevatkin ensimmäisiä kutsuja joilta saavaat uutuuksia itselleen:)

Tänään nautittiin lasten kanssa ihanasta syksyisestä tuulispäivästä, niin kuin eilenkin:) Eilen retkeiltiin koko perheen voimin, mutta tänään leikittiin ihan hiekkalaatikolla ja ihmeteltiin vielä liikenteessä olevia öttömönkiäisiä, yäk..


Tuon sekalaiselta näyttävän lehti ja heinäkudelman alla köllii se meidän projektimme. 


Pikkuemännälle kaivoin tänään jo parhaat päivänsä nähneen ulkoilupuvun, joka oli aikanaan Isontytön käytössä ja myös lainassa ystävien tyttösellä tässä välissä, kun eihän meille enää niitä lapsia pitänyt.. Pihapuvuksi aivan hyvä ja mukava päällä. Jalassaan Pikkuemäntä kantaa suloisia, vähän retrohenkisiä popoja jotka myös ostin Isoatyttöä silmällä pitäen vuonna nakit ja muussi:) Napakat kengät pieneen jalkaan ja kun ovat olleet vain siskolla niin uskallan näin käyettyjäkin kenkiä käyttää.


Yritin asetella hiekkiksen sydämen mallisen kiven peltikippoon johon Pikkuemäntä oli lappamassa hiekkaa, tai mitä lie suklaataikinaa tai taikapölyä tällä kertaa, mutta eipä onnistunutkaan. Vikkelä pikkuinen käsi siirsi kiven oitis sivuun omia puuhiaan sotkemasta. Eihän nyt kukaan sentään kivisopaa keittele!
Hanki äiti omat leikit;)



Kilpurin alamäkisyösykierre oli niin huima ettei kuvastakaan oikein tullut selvä. Mutta voitto tuli!





Iki-ihanaiset hortensiamme<3


Siis tämä kukka on kuin morsian.



Toki tähän aikaan löytyy kukkaloiston lisäksi myös sitä hyödykästä kauneutta. Omenapuu kantaa satoaan, runsaasti tänä vuonna. Viime vuonna hieman ihmeteltiin kun ei omenoita tullutkaan, mutta taas niitä on.


Näistä en nyt oikein mene sanomaan, aronioita vaiko mustaa seljaa.. Syötävää, vaikkakin pahaa, marjaa kuitenkin:)

Tänään menin reippaana jumppaamaankin, kun ei nyt pikku flunssassa oikein uskaltanut ettei mene pahemmaksi tauti, ja tärkeemmät tavoitteet jää saavuttamatta sitten sen takia. Virkistävän suihkun jälkeen piipahdin lastenhuoneessa asiakaskadon kourissa kärvistelevään tyttöjen Bistroon huikopalalle. Suosittelen lämpimästi hedelmäsalaattia!
Palvelu oli aulista ja jouhevaa. Tarjoilija (Pikkuemäntä siis) ei tosin meinannut luovuttaa ruokalistaa tutkittavakseni. JA annoksen tuotuaan asetti sen pöydän tyhjälle paikalle  ja asettui itse sen äärelle. Kokki (Isotyttö) pahoitteli asiaa viipymättä
Tämä meidän tarjoilija kun on tällaista pientä lajia.

No maha tuli leikisti leikkiruokalassa  täyteen ja sain myös lausua kiitokseni kokille aivan henkilökohtaisesti:)

Ihanaa syksyistä viikkoa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti