Surrurr

Eilen sain sitten ompelukoneen lainaksi, ja leikkelin kaavojen avulla tytöille paidat. Kankaan valitsi Isotyttö, ja söpöhän se on. Kuitenkin tänään, valitsen hieman erilaisia, sillä tieni käy kankaita ostamaan.

Suloinen pöllökuosi löytyi Eurokankaasta, metrihintaa oli reilut 16€.

Näihin paitoihin meni kangasta 1½m + 10cm pinkkiä kaitaleisiin.

Lisäksi sellaista läpinäkyvää rypytysnauhaa, jota en enää tällaisiin kyllä aio käyttää. Ostinpa vielä paketillisen ompeluneuloje jersey-kankaita varten n. 5€. Pelkkiin paitoihin kului siis n. 25€, 12,5€/paita. H&M:ltä saa paidan kympillä, Me&I:lta alk. 33€.. Tuliko säästöä vai tuliko tappiota, riippuu siis siitä, mihin vertaa. Aikaahan siis ei voi laskea, joka ompeluun kului. Jos nimittäin laskee, menee punaiselle niin että humahtaa;)

Ei ollutkaat niin kamalan vaikeaa kuin kuvittelin. Tarkasti tein ohjeiden mukaan ja samalla mallilla haluan vielä tehdä, mutta pieniä muutoksia kaavoihin teen. 

Jostainhan se on aloitettava;)

Kyllä nämä tarkastelun kestää, ensimmäisiksi tällaisiksi virityksiksi..

Ihanan huivin voit saada täältä:)

Eihän sitä koskaan tiedä

Ilokseni näin aivan ihanan kortin jonka ystäväjoukko oli valmistanut mummilleni. Hän varmasti iloitsee siitä:)

Muistan kuinka kävin Taikkarin jollakin luokalla, Taikkarin perinteisellä syksyisellä Helsinki retkellä katsomassa siellä näytelmän Kauppamatkustajan kuolema jossa pääosassa loisti Esko Salminen.

Vapaasti mukaillen, muistini varassa, Salminen huudahti lopussa:

Ei hedelmää voi noin vain syödä

ja heittää sen jälkeen kuoria pois.

Ei ihminen ole mikään hedelmä.

Niin.

Helposti ihmisestä kuitenkin nykyään tehdään tai hänestä tulee vanhemmiten kasvis. Kuoret viskataan pois kun liha on syöty (hedelmän/kasviksen liha). Ihmisistä on tullut hyödykkeitä. 

Kultainen sääntö ei lienee tänä päivänä sen hassumpi kuin silloin kun se on lausuttu. Se esimerkki jonka annamme vanhusten hoivassa, niin ystäviemme vanhusten kuin omien sukulaistemme hoivassa, se periytyy. Se opitaan ja sitä noudatetaan. 

Jos siis ehdimme elää niin, että meistä on jäljellä vain kuoret, kuinka meille käy?

Onko aito arvostus ja rakkaus opetettu jälkipolvelle, vai nostetaanko kuoret jonkin valkoisen oven taakse yksinään.

Eihän sitä koskaan tiedä.. mitä vielä ehtii tapahtua.

Hullu maailma

Tässä eräänä päivänä huomioni kiinnittyi erään lehden lööppiin, jonka mukaan ihmisten karvat on nousseet tämän takia pystyyn. What? Siis onko ihmisillä asiat tosiaan niiiin hyvin, että jaksetaan tuollaisesta vauhkota?

Ehkä et keksinyt, mikä tuolla sivulla on niin kuohuttavaa. Jos et, niin kiva:) Meteli nousi siis siitä, että tytöille ja pojille mainostetaan erilaisia juhlia! En tiedä, onko tuo teema kaikille tullut vasta sen kohun jälkeen.

Kyllä täytyy sanoa, että esimerkiksi eskarilaisten kekkereistä vuosi sitten oli sukupuolettomuus koristeluiden suhteen hyyvin kaukana. Isotyttö oli innoissaan ja minä äitinä tietysti myös. Kun nyt itsekkin satuin tytöksi syntymään ja naiseksi varttumaan. Ja niin käy myös Isolle tytölle, vaikka miten yrittäisin sukupuolettomasti edetä, mitä en painajaisissanikaan tekisi. Piste.

Entäpä Sankari sitten?

Sanonpahan vaan, että kun jälleen alkaa olla viimeisistä lastenjuhlista aikaa ja sankari niin kovasti haluaa sellaiset järjestää, olemme viime aikoina selailleet kovasti erästä lastenjuhla kirjaa (joka sivumennen sanottuna on minusta ihan mitätön opus) josta Sankari on sitten myös toiveitaan esittänyt. Ja kas kummaa, kovin on poikamasia juttuja.

Kun toiset asiat nyt vaan on tyttömäisiä ja toiset poikamaisia. Ja alunalkaen kun Sankari tähän maailmaan tuli, hän eli ensimmäisen vuotensa niin sanotusti prinsessa maailmassa. Ympärillä oli Isontytön tyllihametta, pitsisukkaa, prinsessakenkää ja vauvanukkea. Mutta sieltä se prrrrm alkoi kuin alkoikin aikanaan kuulua, ilman minkäänlaisia luotuja virikkeitä, ja pojaksi se kasvoi ja mieheksi tulee varttumaan.

Tämä nykymaailma menee ihan hassuun suuntaan. Itse olen sitä sorttia, että tarvittaessa haluan, että minulta luonnistuu työ kuin työ. Renkaanvaihdosta siitykseen ja kakun kuorrutuksesta tulppien vaihtoon. Siis tarvittaessa. Ruohoa en ole koskaan leikannut, tiedän kuinka se tapahtuu, mutta en ole sitä omalle kontolleni ottanut, kuten en myöskään siimaleikkuri hommia, enkä ota, jos ei nyt tule sitten sitä tarvittaessa-tilannetta niiden suhteen eteen.

Kyllä minä haluan, että meillä on kotona työt jotka mies tekee, ja työt jotka kuuluvat minulle. Siitä syystä en tiettyihin toimiin edes tartu, koska en yksinkertaisesti halua. Jos ne nimittäin on meillä niitä miesten töitä.

Kuvitelkaapa mestari kondiittoria, joka päivästä toiseen saa luoda mitä upeimpia ja romanttisimpia kakkuja ja leivonnaisia. Ja hän on mies.

Taikka autokorjaamon työntekijää, joka on hyvin etevä työssään. Ja hän on nainen. 

Se, että he tekevät tällaisia yli perinteisten sukupuolirajojen yli kurkottavia töitä ammatikseen, ei välttämättä näy heidän siviilielämässään mitenkään. Se ei estä kondiittoria avaamasta työpäivän jälkeen poikamiesboxin ovea karunoloiseen loft-asuntoon. Eikä mekaanikkoa kietoutumasta yöksi vaaleanpunaisiin ruusulakanoihin, pitsisomisteisessa satiiniyöasussaan.

Toisaalta, jokaisella meillä on makumme. Nainen tai jo tyttönenkin, voi tykätä vähän karummasta, pelkistetystä tyylistä niin kotona kuin pukeutumisessaan.

Ja saattaahan se kondiittori hyvinkin käyttää ruusulakanoita;)

Vaikea lupaus

Minulla ei ole yhtään ikävää muistoa omasta mummistani. Ainoastaan hyviä. Siksi joka päivä toivonkin, että hän on täällä vielä huomennakin.

Hän on aina ollut, ja edelleen on, yksi elämäni rakkaimmista ihmisistä. Kolmanneksi kauimmin tuntemani ihminen.

Luopuminen ei koskaan tunnu hyvältä. 

Se ei ole koskaan luonnollista.

Toivottavasti rakkaimpiaan menettäneiltä ystäviltäni aika hieman haavoja parantaisi, jotenkin helpottaisi. Vaikka ikäväähän se ei pois vie..

Pikkuemäntä on kyllä melkoinen epeli.

Tänään laitoin hänen eteensä mustikkakipposen ja neiti on aiemmin syönyt ne siitä vaan, mahdollisimman nopeasti. Tänään hän kuitenkin otti mustikan etusormiensa ja peukaloidensa väliin ja alkoi pyöritellä. Mikäli siitä löytyi kanta, hän irrotti sen pois, ja vasta sitten söi mustikan. Kuka irrottaa kannat mustikoista? Ymmärrän joo, jos niistä tekee sosetta syystä tai toisesta hampaattomalle ihmiselle, mutta kai meidän, joilla on hampaat, pitäisi niistä selvitä..

Odottavan aika on pitkä

Keskiviikkona, silloin odotan upouutta kuvastopakettia ovelleni. Monet ovatkin jo päässeet netin kautta tutustumaan uusiin ihanuuksiin, ja malttamattomina odottelevatkin ensimmäisiä kutsuja joilta saavaat uutuuksia itselleen:)

Tänään nautittiin lasten kanssa ihanasta syksyisestä tuulispäivästä, niin kuin eilenkin:) Eilen retkeiltiin koko perheen voimin, mutta tänään leikittiin ihan hiekkalaatikolla ja ihmeteltiin vielä liikenteessä olevia öttömönkiäisiä, yäk..

Tuon sekalaiselta näyttävän lehti ja heinäkudelman alla köllii se meidän projektimme. 

Pikkuemännälle kaivoin tänään jo parhaat päivänsä nähneen ulkoilupuvun, joka oli aikanaan Isontytön käytössä ja myös lainassa ystävien tyttösellä tässä välissä, kun eihän meille enää niitä lapsia pitänyt.. Pihapuvuksi aivan hyvä ja mukava päällä. Jalassaan Pikkuemäntä kantaa suloisia, vähän retrohenkisiä popoja jotka myös ostin Isoatyttöä silmällä pitäen vuonna nakit ja muussi:) Napakat kengät pieneen jalkaan ja kun ovat olleet vain siskolla niin uskallan näin käyettyjäkin kenkiä käyttää.

Yritin asetella hiekkiksen sydämen mallisen kiven peltikippoon johon Pikkuemäntä oli lappamassa hiekkaa, tai mitä lie suklaataikinaa tai taikapölyä tällä kertaa, mutta eipä onnistunutkaan. Vikkelä pikkuinen käsi siirsi kiven oitis sivuun omia puuhiaan sotkemasta. Eihän nyt kukaan sentään kivisopaa keittele!

Hanki äiti omat leikit;)

Kilpurin alamäkisyösykierre oli niin huima ettei kuvastakaan oikein tullut selvä. Mutta voitto tuli!

Iki-ihanaiset hortensiamme<3

Siis tämä kukka on kuin morsian.

Toki tähän aikaan löytyy kukkaloiston lisäksi myös sitä hyödykästä kauneutta. Omenapuu kantaa satoaan, runsaasti tänä vuonna. Viime vuonna hieman ihmeteltiin kun ei omenoita tullutkaan, mutta taas niitä on.

Näistä en nyt oikein mene sanomaan, aronioita vaiko mustaa seljaa.. Syötävää, vaikkakin pahaa, marjaa kuitenkin:)

Tänään menin reippaana jumppaamaankin, kun ei nyt pikku flunssassa oikein uskaltanut ettei mene pahemmaksi tauti, ja tärkeemmät tavoitteet jää saavuttamatta sitten sen takia. Virkistävän suihkun jälkeen piipahdin lastenhuoneessa asiakaskadon kourissa kärvistelevään tyttöjen Bistroon huikopalalle. Suosittelen lämpimästi hedelmäsalaattia!

Palvelu oli aulista ja jouhevaa. Tarjoilija (Pikkuemäntä siis) ei tosin meinannut luovuttaa ruokalistaa tutkittavakseni. JA annoksen tuotuaan asetti sen pöydän tyhjälle paikalle  ja asettui itse sen äärelle. Kokki (Isotyttö) pahoitteli asiaa viipymättä

Tämä meidän tarjoilija kun on tällaista pientä lajia.

No maha tuli leikisti leikkiruokalassa  täyteen ja sain myös lausua kiitokseni kokille aivan henkilökohtaisesti:)

Ihanaa syksyistä viikkoa!

Viikko pulkassa

Mukava viikko alkaa olla takanapäin, ja uusi aluillaan. Tässä syyskelien saavuttua, sitä alkaa jälleen heräillä, paitsi niihin kynttilöihin, myös kaikenlaiseen muuhun hämärähommaan:)

Käsityöt alkavat poltella, ja valmista on tullut yhden Pikkuemännän sukan verran, toinen on sitä kuuluisaa aloitusta vaille valmis. Myös leivontapuuhat alkavat jälleen kiinnostaa astetta enemmän.

Muffinssit eivät ole koskaan olleet minun juttuni, mutta nyt löytyi resepti, jota en valitettavasti halua jakoon laittaa, mutta meillähän näitä saa;)

Etualalla tässä ihanat mausteiset omenaiset kuppikakkuset.

Taka-alalta löytyy uudet lempparit.

Tässä näitä ihanaisia vähän lisää. Täytyy sanoa, että nyt kekkasin näihin kyllä ihan ravintolan jälkkäritasoisen kikan:) ihanaa. Alkaa oma luovuus heräillä.

Testailin eilen uusia suolaisiakin herkkuja, mutta minusta ne vaativat vielä kehittelyä, en oikein eilen ehtinyt brassailla, kun oli kiirus leffaan tyttöseurassa:)

Tänään olisi ollut aivan upea liikuntapäivä tässä kaupungissa, ja ilmaisia jumppia tarjottiin monipuolisesti. Itse en päässyt mukaan liikkumaan, sen verran tämä flunssa vaivaa, etten viitsinyt lähteä jäseniä kipettämään. Ahkerasti on tullut ihan jo toisten takia käsidesiä hölväiltyä ettei tauti menisi ainakaan sitä kautta eteenpäin. Ikäänkuin lämpimänä kädenpuristuksena;)

Uutta

Uusi kuvasto on täällä!!

Toisin sanoen, saanen sen ovelleni ensi viikolla, joten ensi perjantaista alkaen esittelyissä voi tutustua ihaniin uutuuksiin:)

Nämä löytävät piakkoin tiensä omaan korukokoelmaani:)

Siis aivan ihania!

Juuri nyt minua meinaa flunssa vaivata, harmillista.

Toivottavasti saan pian tämän kiusan ohi, ettei tarvitsisi loppuviikon juttuja perua..

Eilen oli kyllä ihana tulla kotiin illalla, kun mies oli jo laittanut katraamme unten maille. Ei tosin ainoastaan sen vuoksi. Vaan siksi, että pöydälläminua odotti valmis iltapala jonka Isotyttö oli itse tehnyt, ja lappu jossa luki ekaluokkalaisen suloisella käsialalla

Syö leipä

ja nähän huomena.

Terkut ja nähän.

Adorable Adele

Adelen ihana kappale, josta ollaan jumpassa saatu nauttia.

Musiikki on kyllä olennainen osa liikkumista. Omaani ainakin. Se auttaa pääsemään tunnelmaan, auttaa jättämään muut aivoitukset hetkeksi sivuun.

Myös lenkille otan kultsilta soittimen lainaksi, että voin kuunnella jotain kiva. Nyt hän on, jostain syystä, tyhjennellyt niitä minun lempparikappaleita sieltä pois, joten olen joutunut tyytymään sitten hänen musiikkiinsa;)

Muistanpa vaan kerrankin, pimenneenä, oikein lumisena, kivan kirpeellä pakkasella, kun lumi narskui kengissä ja ympärillä oli hiljaisuus, ja korvissa soi blues:)

Ihanaa alkanutta viikkoa,

pistäkäähän töpinää töppösiin<3

Ihana syyskuu

Tein sen, olin ilman ehostusta koko päivän, ja sainpa kauniita sanoja mieheltänikin asian tiimoilta <3 Tänään en olekkaan mitään normapäivää kummempaa ole puuhaillut, johan tähänkin kuului kerhoilut ja pianotunti, joten ihan tarpeeksi on saanut säntäillä;)

Jumppailemassa kävin, ja siitä tuli kyllä tosi hyvä fiilis, varsinkin, kun minulle tehtiin inbody mittaus ja voin olla hyvin hyvin tyytyväinen tuloksiini:) jee.

Jos nyt saan saavutukseni täyteen, voin lunastaa itselleni lupaamani palkinnonkin. Paha vaan, että naapuri toi taas tänään ihan superherkullista mustikka piirakkaa... pellillisen, lurps. Se on kyllä niin hyvää!!

Nämä ruusut meinasi jäädä kokonaan ikuistamatta!

Sain ne Isolta tytöltä. Oli pieni omilla rahoillaan ostanut viikko sitten äidille kukkia<3 lapset on suloisia<3

Nautin nyt kyllä ihan täysillä tästä ihanasta syksyisestä säästä. Vettä ei tule liikaa, ja aurinko hellii. Jatkuisi pitkä lämmin syksy, mutta ei valitettavasti siltä näytä.. Ainakaan äsken ei näyttänyt kun vilkaisin Forecan sivuja, mutta ainahan sääennusteetkin voi mennä uusiksi;)

Ja minä tein sen, 

no makeup today,

mut huomenna on pakko:)

6.9.12

Tänään vietetään meikitöntä päivää.

Tällä hetkellä yli 20 000 on luvannut tähän tempaukseen osallistua.

Itse en ole vielä meikannut.

Minua itseasiassa kehtuuttaa. Olin jo nappaamassa perus meikkitörkkeleitäni käteen, kun muistin, että tänään vietetään tosiaan meikittömyyspäivää. Siitäpä sainkin oivan tekosyyn antaa kehtuutukselleni vallan ja jättää kasvoni luonnontilaan.

Onhan se totta, että rasitamme erilaisilla kemiallisesti tuotetuilla aineilla ihoamme ja kehoamme aivan tarpeettomasti. Kieltämättä kasvot tuntuvat erilaiselle, kun ollaan nyt aivan au naturel, ei edes kosteuttavaa voidetta.

Se paha tässä on, että pitäisi ihmistenkin ilmoille mennä.. Ja minulla on kamalan iso, ja kipeä näppylä naamassa. Kuitenkaan, ihan tällaiseen en kyllä ole koskaan ryhtynyt. Suosin ennemmin kevyttä ja hengittävää linjaa. Miltähän nuokin kauniit kasvot näyttävät ajan saatossa.

Tuolla naamakirjassa, johon en itse ole vielä naamaani kirjannut, on aika paljon miehiä osallistunu tähän kampanjaan. Hei kamoon!

Miehet on kyllä oikein komeita ilman mitään voiteita ja rajauskyniä. Miehillä on ihan kivat kulmakarvat, ei niitä tarttee ees nyppiä. Mikäs niillä on ollessa yks päivä ilman meikkiä!

Vai mitenkä se oli..

Juup. Taidan nauttia tästä fressistä olosta, ja luottaa siihen, että häpeilemättömästi peittelemättön näppylä kyllä kiinnittää huomion. Saatanpa tavata jonkun niistä mukavista ihmisistä jotka katsovat asiakseen kertoa, että naamani on puhjennut kukkaan. Se on perin ystävällistä, saatanhan olla sitä tyyppiä, joka ei katso peiliin, eikä yksinkertaisesti tiedä, että naamassa on klyyvariakin suurempi näppy tai huulessa kipeä, epämiellyttävä yskänrokko (jota ei nyt juuri onneksi ole). Saattaisihan olla, etten ole huomannut.

Joten luotto huomion kääntymiseen meikittömästä ja valkeasta hipiästäni muihin, kiinnostavampiin seikkoihin on kova.

Fressiä päivää<3

Vauvauutisia

Äiti, Tiesitkö sinä että niille on tullu vauva?

Kysyi Isotyttö.

Joo, kyllä minä tiesin.

Koska tiesin Sankarin kuuntelevan,

huomautin vielä, että kyseessä ei siis ollut ihmisvauva ja sanoin

Niin, siis niille on tullut kissanpentu.

Siis synnyttikö sen miehen oma vaimo mahastaan kissan?

Kysyi Sankari.

Että semmoista.

Korjasin kyllä Sankarin käsitykset kohdalleen,

mutta kyllä nauratti,

jälleen kerran.

Ps. En muuten muistanu, että oon joskus yrittäny kunnostautua kukka-asetelmienkin teossa. Tämän allaolevan olen tehnyt hääpäiville.. viisi vuotta sitten, kaupan valmiskukkakimpusta:) 

Kuvat ei ole kaksisia, mutta tällaistakin on tullut siis kokeiltua.

Voi että. 

Tulosta

Kuten aiemmin kerroinkin, minua on tuo ompelu jälleen houkutellut.. Olen siinä tosin surkea. Eikä asiaa helpota lainkaan malttamattomuuteni saada valmista sekä halu oikoa mutkat suoriksi. Siksakkaaminen on minusta tylsää, vaikkakin täytyy myöntää, välttämätöntä.

Nyt kävi nimittäin niin, että tutustuin kivaan vaatemallistoon josta olisin voinut itsekkin ostoksia mieluusti suorittaa, mutta jotenkin alkoi kuitenkin houkuttaa ajatus "No tuonhan voisi tehdä itsekkin". Saattaa olla, ettei tuosta hullusta haveesta tule kumpaakaan kuuluisaa tuotosta, ja haaveeksi jää, mutta mitäpä sitten.

Viime aikoina minua on yhä enenevässä määrin harmittanut Pikkuemännän tapa nukkua kallo pinnasängyn pinnoja vasten ja ne neidin vauhdikkaat pyörähtelyt unen keskellä jolloin aina kolisee.. Perinteinen pinnapehmusta ei tule kyseeseen koska se häiritsee näkyvyyttä, ja Pikkuemäntä lyttää sen alas. 

Sankari on samanlainen pään paukuttelija, ja hänen nukkuessaan lasten jatkettavassa pikkusängyssä, hankimme hänelle pitkän pehmokäärmeen jonka laitoin aina yöksi laitasuojaksi ja hyvin onnistui:)

Miksei siis sama kikka toimisi Pikkuemännälläkin!

Ja uskokaa tai älkää, minä tein sen:)

Ihana kangas löytyi paikallisesta Eurokankaasta, palalaarista.

Masun, perhosen ja kielen flanelli on metritavaraa.

Silmät ostin myös Eurokankaasta.

Niskasta hännänhuippuun ompelin reunapitsiä, jonka lopulta kiinnittelin aina toiselle ja toiselle puolelle vuorotellen erilaisilla napeilla joita naapurin nappilaarista sattui löytymään.

Niskassa lepäilee flanelliperhonen.

Hyvin toimii:)

Ja vaikka ompelukoneen kanssa meinasi käämit palaa, niin onneksi ei kuitenkaan lopullisesti.

Täytteet nappasin muutamasta vanhasta tyynystä, jotka pesin tietysti vielä ennen uusiokäyttöä.

Nyt ei Pikkuemännällä pää toivottavasti enää samalla lailla kolise<3

Ehkäpä tästä rohkaistuneena innostun etsimään kaavat haaveilemiini vaatteisiin, ja pistän toimeksi, mutta ensin tarvitsisin sen ompelukoneen:)