Aika on totaalisen armoton. Päivät vain menee ja menee ja menee. Ei ole millään muka tänne ehtinyt. Ja niin monta juttua olis ollu teidänkin eloa hieman keventämään;)
Meillä oli tässä joku kinan tapainenkin, mutta ei mitään muuta muistikuvaa siitä kyllä enää ole, kuin että kaveri kehotti bloggaamaan siitä.
Emmin hiukan, että haluanko tänne siitä kirjailla, mutta sitten muistan keksineeni jotain hauskaa, ja nyt on kuitenkin päässyt käymään niin tyypillisesti, että en minä muista mitä piti kirjoittaa.
Että latvalaho on kyllä aika pahassa pisteessä.
Samoin unohdin jonkun kivan sanaisen aarteen Sankarin suusta, jonka aioin tänne kirjottaa, mutta unholaan tosiaan painunut sekin jo on.
Tänään kuitenkin aamulla pukeutumispuuhissa, Sankari tuli luokseni paitaansa napitellen, ja katselin minun pukeutumista. Kiinnittelin rintsikoiden hakasia kiinni.
No tuo kyllä on hankalaa.
Minuu kyllä nolottais jos oisin tyttö.
No ei äitiä kyllä nolota.
Eikö?
Ihan mielettömän hauskoja juttuja sieltä kyllä tulee.
Netissä on kyllä tullut surffailtua.. Puku hääpäiville sitten löytyi, ja paikkakin on nyt varattu. Astiat vielä. Kutsut ajattelin värkätä ajoissa kuntoon, ihan osoitteita myöten valmiiksi, niin ei jää mitään sellaista sitten viime tinkaan.
Kakkukin on nyt valmis, päässä.
Pitänee shoppailla hieman erilaisia tarvikkeita, jotta toteutuskin onnistuisi sitten luonnossa. Nyt olis ilmeisesti kuukauden sisällä yksi kakku"tilaus" tulossa perhepiiriin, mutta kun ei minulle nyt taas mitään kerrota. Että pitääkö se tehdä vai ei. Että mitään erikoista en kyllä saa aikaiseksi, jos viime tippaan jättää. Tai sillä aion ainakin uhkailla. Yöhommiksihan se taitaa sitten mennä..
Taitaa olla niin, että alan kirjoitella pikkukirjaan ylös kaikkia ajatuksia joita päähän pälkähtää, kun ei nuo muistisäännötkään enää auta. Muistan ihan selvästi tässä kuluneella viikolla kävellessäni painaneeni mieleen avainsanoja hauskaan postaukseen, mutta en muista kuin sen että niin tein. Sanoista ei mitään hajua, saati aiheesta..
No, jospa tästä oppisin;)
