Uusia elämyksiä

En ole ikinä ollut katsomassa mitään urheilua livenä. No, kyllä tietysti hevosurheilua, ja lasten urheilu juttuja, mutta en jääkiekkoa, jalkapalloa..

Nyt sekin kirja on avattu. Minulla on aina ollut haaveena päästä katsomaan NHL-pelejä, mutta arvatkaapa vaan kerran jos toisenki, olenko ikinä saanut sitä edes todellisen suunnitelman asteelle. Se onkin tässä vuosien kuluessa haalistunut, ja melkein unohtunut, kunnes viime viikonloppuna (kiitos Viasat Hockey Finlandin) löysin tuon unelman jälleen. Ja nyt, kun olen päässyt livenä yhden suomi pelin katsomaan, niin ai että.

Olihan tuo harjoitus peli -EHC-turnaus Saksaa vastaan, sellaista lätkimistä, eikä kummallakaan joukkueella todellista taistelutahtoa ja hampaat irvessä yrittämistä ollut. Toki niillä kokemattomammilla Suomen pelaajilla, joilla oli näytön paikka valmennusjohdon edessä, oli nälkää vähän näyttää.

Oli ihan huippua mennä. Ja kyllä oli perhosia vatsassa odotellessa peliin pääsyä. Olen tiettävästi hyvin objektiivinen pelin katselija ja urheilun seuraaja, vaikkakin täytyy myöntää, että kyllä tietyt pelit vaan sytyttää. Aina se oma puolikin kyllä löytyy. Tosin, kun Suomi ja Slovakia pelaa lätkää, olen onnellinen voitti kumpi tahansa. Kaikkien aikojen suosikkipelaajiini kuuluukin Slovakki Miroslav Satan, Ed Belfurin jne lisäksi;) 

Ja nyt löytyi kyllä uus symppis suosikki pelaaja!! Ja tietty Saksan joukkueesta. Meillä oli kiire kotiin heti pelin jälkeen ystäväni kanssa, mutta pakko oli sen verran hallia kiertää, että käytiin pukusuojien ulko-ovilla tsekkaamassa, josko pelaajia olis ulos tulossa. Enne peliä Komarov tai Karalahti olis ollu kova juttu, mutta pelin aikana Constantin Braun vei kyllä totaalisesti mielenkiinnon. Eikä vähiten jäähypenkille joutumisensa ansiosta..

Siinä ovella väristessä -muuten kun on tarpeeksi kylmä, voi polvilumpiotkin täristä! - ovesta tuli tyylikkäästi harmaantunut Saksan huoltoporukan jäsen raahaten luistinten teroitinta ja kahta mailabägiä. Paikalle peruutti myös kuormuri, jolle huoltaja alkoi tavaroita raahata. Nappasin siitä sitten yhden mailabägin ja vedin sen samaan tapaan kuormurille. Setä yritti kivasti kiittää suomeksi. Kun hän vielä tuli ulos pyörimään, kysyin, milloin Braun tulisi ulos. Hän lupasi käydä tarkistamassa, ja pian saatiin vastaus: 2min!

Sieltä hera 90 tulikin alta aikayksikön.

Sitten pitikin jo juosta kotiin, eikä hieman kitkerä vastaan otto viime tipan saapumisen johdosta paljon mieltä painanut;)

Paikalla oli tottakai ne riivatun tv-kamerat ja jo illalla bongattiin itsemme niidenkin taltioimana, mutta onneksi kaukaa ja sumeasti, joten vain varmaan itse itsemme löydettiin yli 2000 päisen yleisön joukosta. Selostajana toimi Mertaranta yksinoikeudella ja pitihän se käydä pappaakin moikkaamassa;)

Arvatkaa vaan, poltteleeko NHL nyt..

Thank YOU my friend<3

toitatoita

Jees. Eli nyt olen astunut varsinaiseen työelämään, yli yhdeksän vuoden tauon jälkeen;) Viime vuosina oli toki ihania esittelyaikoja, joista nautin todella kovasti. Se oli sellaista ihanaa, ihmisläheistä työskentelyä, joka sopi minulle kuin nenä päähän. Myyjän työ olisikin kivaa. Luulen, että nimenomaan esimerkiksi muodin tai kosemetiikan parissa. Omasta kotikaupungista tulee pari liikettä mieleen joissa olisi varmaan ihanaa olla töissä.

Mutta nyt teen ihan toisenlaisia hommia, henkilökohtaisena avustajana, ja nautin kovasti:) Hyvin erilaista kuin olen koskaan ajatellut. Ehkä jopa joskus olen saattanut ajatella, etten pystyisi sellaiseen. En ole varma, mutta olen saattanut hyvinkin ajatella niin. Tässä kuitenkin kun väkisin aikuistuu, on oma mielikin muuttunut hyvin erilaiseksi, kuin se oli esimerkiksi silloin kun solmin avioliiton, tai kun sain Isotytön.

Elämä ja sen muutokset muuttavat ihmista. Omasta mielestäni olen ihan eri ihminen kuin kymmenen vuotta sitten, mutta niin on kyllä esimerkiksi oma puolisokin. Tässä sitä onkin yhdessä muututtu ja samalla uudelleen tutusteltu;)

Ihanaa kuuluu elämään myös sen osalta, että piiitkän tauon jälkeen sain elämääni myös sellaisen sydän ystävän. Sellaisen jolle voin soittaa tai näpytellä milloin vain ja ehdottaa mitä vain;) Samanhenkisen ja seikailuihin valmiin ihmisen. Se on ollut tässä nyt viime aikoina suuri riemun aihe. Ehdin jo ajatella, että tässä elämänvaiheessa ei vissiin sitten ihmisillä sellaisia ystävyyssuhteita olekaan. Mutta minulla nyt on. Ja se on mahtavaa:D

Meillä onkin ihania uusia elämyksiä tulossa, jo heti torstaina.. Mie niin toivon, että osaan olla ihan iisisti ja liikaa kimpoilematta ja innostumatta. Saatan muuten olla paikallislehdessä, tai vaikka kymppi uutisten kevennyksessä. Ja sit mie romahan! Ukko ei laske minuue nää ikinä minnekkään!

Mutta siis, työelämä on vaatinut ainakin näin aluksi kyllä veronsa. Se vähentää heti yhteistä aikaa puolison kanssa, tietysti. Koska tarkoituksena on, ettei muksut sinne hoitoon menisi nyt. Niinpä minä olen töissä kun mies on kotona ja päinvatsoin.

Toki, minun tuntimäärä on niin onnettoman pieni, että kunhan nyt alkuun pääsen, niin eihän tässä mitä. Kivaa vaihtelua vain, ja ideana on ottaa pikkjuisen lisää töitä myöhemmin. Näillä nyt ainakin kesän yli.

Ihanaa kun on kevät, ja alkaa paikat kuivua. Ulkonakin on mukavaa olla. Nyt kun on noita pyhiä edssä, niin pitäiskö alkaa touhutakin pihan kimpussa. Harava kauniiseen käteen ja siltappaa;)