Ystävättärelleni

Tähän postaukseen tsemppiterveiset rakkaalle ja ihanan ihmeelliselle naiselle, jonka kanssa selvitään mistä vaan. Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis..

Voi nyt päivää

Niin paljon olis tänne kirjoitettavaa. Niin paljon, että kaikesta siitä on jo kasvanut kamala mörkö jota en oikein uskalla kohdata;) Mutta tulta päin vaan ja tässä sitä nyt tulee. Aloittelen tuoreimmista ja edetään sitten ajan kanssa sinne viime kesään saakka jolta toivon löytäväni ihania kuvia kakuista jms:)

Viimeisimmän kahvitteluhetken tuotoksia on tässä.

Näitä lähti tuossa aiemmin ystävälle kiitokseksi avusta:)

Tämäkin on sellainen kaloripommi, jonka olin jo unohtanut. Sitten lasten kerhossa sattui kerran olemaan tätä tarjolla niin minäpä sitten pyöräytin kotiinkin sellaisen. Tämä on täydellinen kahvikakku, vaikka häihin. Siskon häihin tein näitä useamman.

Uusi kokeilu. Tässä maistui rommi?? Ihme juttu, sekä paakari että laivonnainen pysyivät kyllä kaukana rommista;)

Sitten rubiinihääpäiville lähetin lahjaksi tällaisen kakun koristeen.

Pohjalevyyn maalasin lehtiköynnöstä, ja valoin sokerista punaisia -rubiini- sydämiä sinne kukkien juurelle.

Ei pääse oikein kuvissa oikeuksiin, mutta oli minusta ihan ok tuotos.

Tein tavallista paksummasta massasta, koska sitä kuljetettiin ja siirreltiin paljon, enkä voinut siinä hommassa olla itse mukana, joten oli pakko pelata varman päälle;) vaikka näppäräsorminen rouva siellä toisessa päässä olikin<3

Kevät meinaa tulla väkisin ja nyt on se ensimmäinen kerta koko pitkän elämäni aikana kun en sitä todellakaan odota saati kaipaa. Iänkaiken olen toivonut aikaista kevättä, lyhyttäkin lyhyempää talvea. Olen aina ollut sitä mieltä, että olen syntynyt ihan väärään maahan.

Nyt minusta alkaa tuntua, että ehkä viihdyn täällä Suomessa.

Nimittäin, on rakkauden puraisuiden peitossa lähes koko kroppa. Ihan kirjaimellisesti. Nilkat ja jalkaterät on säästyneet, sekä kyynärvarret ja kämmenet, eikä rintakehäkään kieltämättä ole hullummassa kunnossa. Ja kypärä on suojannut pään.

Aloittelin lumilautailun viime viikolla. Ensin menin ystävän kanssa pariksi tunniksi harjoittelemaan pelkkien lautojen kanssa, ilman hissilippuja. Pari kipeää jysähdystä, mutta ei mustelmia. Sehän meni kerrassaan hyvin. Sitten päätettiin varata kimppa tunti, ja mentiin seuraavana päivänä uudestaan.

Ymmärrystä alkoi jo löytyä paremmin, mutta eihän se vielä käytäntöön yltänyt. Meillä oli onneksi rauhallinen, ymmärtäväinen opettaja, joka ei hermostunut ja niin sitä mentiin hissillä puoleen väliin rinnettä ja sieltä sitten alas, millon milläkin tyylillä, koko tunti.

Siinä yrittäen ja ähertäen, sain sitten polviin tosi kipeää, ja illan haudoin niitä kylmäpaukkauksilla. Nauroinkin, että kun täällä on niin pitkät jonot leikkauspöydille, niin pitäisiköhän varata se polvileikkaus aika jo nyt, kun sitten puolen vuoden päästä kun sinne pääsee, on polvet jo niin skeidana, että leikkaus on todellakin tarpeellinen!

Turvotus onneksi laski ja päästiin seuraavana päivänä jo lautakauppaan tutkimaan eri vaihtohtoja. Vuokralaudalla kuitenkin edelleen mennään. Viikonloppuna sain vielä opetusta, ja sitten se alkoikin jo sujua. Hihkuin hissin juurella, että miehän opin tän ens viikolla!!

Opettaja oli sitä mieltä, että jo samana päivänä..

Viimeiseen laskuun sain alle oikein kunnon laudan, upouuden ja hienon hienon. Siis mikä fiilis. Välineillä on todellakin väliä.

Nyt niin toivon, että saisin ihanan laudan ja kengät. Minä niin toivon<3

Ei minuu purassu mikään lumilauta kärpänen. Minä vaan halusin oppia. Viimeinen virhe oli testata opettajan painostuksesta sitä lautojen prinsessaa.. sitten se kärpänen puras. Ja siitä on kämmenen kokonen mustelma takapuolessa todisteena. Se on rakkautta nyt<3 ja isosti. Kyllä minusta lautailija vielä leivotaan ja mustelmatkin paranee. Sit kun on tarpeeksi hyvä, voi murtaa vaikka käden;)

Eli rinne se on mustia merkkejään jättänyt tähänkin aloittelijaan, ja tänään niitä tulee lisää. Oikeen pelottaa mennä laittamaan sitä köppästä lautaa jalkaan, kun tiedän miten siinä käy. Mutta näinhän se on, että jos osaa mennä huonolla, osaa mennä hyvällä. Muistan tämän jo autokoulu ajoista;) Mutta hei, minulla on kylmäpussit jo pakastimessa valmiina. No worries!

Siltikin, voihan se olla, että joskus vois pakata ne muuttolaukut jonnekin ihanaan paikkaan. Ihanaan lämpöö ja huolettomuuteen. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että ne on niitä päiväunia, joita näkee jos hyvä tuuri käy;)