Ihanaa ihanaa

Tiukkatahtinen viikonloppu takana:)

Mutta aivan ihanaa oli -alusta loppuun saakka.

Ainoa negatiivinen seikka oli se, että kun aamulla menimme juhlapaikalle, ei sitä oltu siivottu.. Kyseisellä työväen talolla on se sääntö, että jokainen siivoilee omat jälkensä, eikä erillistä siivoojaa siten käy. Itse salista lakaisin kasaan yli neljä rikkalapiosatsia hiekkaa. Lisäsi tietysti muut tilat.

Tämä vei aikaa kahdelta ihmiseltä ihan jonkin verran, mutta onnistuimme kuromaan menetetyn ajan kiinni -tiukkaa se teki, mutta lopputulos on pääasia.

Ja sitten tietysti se kakku;)

Aikamoinen väkertäminen siinä oli, kun pursotuspussejakin oli useampi. Onneksi minulla oli personal tiskaaja ja kerman vatkaaja, joten oma urakkani kyllä helpottui niiltä osin mukavasti.

Nämä varjoisat kuvat on minusta kerta kaikkisen ihania:)

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa feikkikakusta jonka kakun kantajat ensin toivat sisään, paidat kermassa..

Siinä on ruusun tyyppisiä, on liljoja ja kolme orkideaa. Sekä yli sata pikkuruista kukkasta.

Kerroksia on kolme. Kahdessa alimmassa kolme täyteväliä, ylimmässä sydän kakussa kaksi täyteväliä.

Kakku oli kivasti monitasoinen ja koristelua sai toteuttaa siellä täällä.

Tämä kakku toteutti puhtaasti toiveita, ainoastaan punaiset ruusut sekä violetit pikku kukat jätin tarkoituksella pois. Kuten eräs sanoi "kyllähän tuossa tapahtumia muutenkin riittää".

Ja se pitää kyllä paikkansa.

Tänään saimmekin aamulla ihanat ystävämme Saksasta kylään. Jälleennäkeminen oli liikuttava, yhdentoista vuoden tauon jälkeen<3 Tätä iloista hetkeä varten rullailin aamulla pienen kääretortun ja myös siihen nappailin muutamia koristeita:)

Että tällaista. Juhlat olivat ihanat, ja vieläkin mieli kepeä.

Sen verran kuitenkin otin arkeen paluusta kiinni tänään, että pesaisin koko talon matot! Se on nyt sitten tehty, ja poissa tehtävälistalta.

Vieraamme ujostuttivat lapsia tänään -aluksi. Pienen tovin jälkeen Sankari istui rouvan sylissä ja kalkatti täysiään suomeksi omia juttujaan, kolme eri asiaa joka minuutti, eikä ollut moksiskaan, vaikkei toinen ymmärtänyt sanaakaan. Lapsi aistii lämmön ja kiinnostuksen ja reagoi kyllä siihen. Lopulta Sankari oli niin ihastunut tähän rouvaan että halaili häntä ja sanoi että tämä ymmärtää häntä. Eli kuuntelemalla tarkkaavaisesti Sankaria, joka pulputti kieltä josta hänellä ei ollut mitään käsitystä, hän jätti Sankarille käsityksen, että ymmärsi häntä. 

Kylläpä lasten kuuntelu onkin tärkeää<3

Nettihakuja

tänään seikkailin internetin ihmeellisessä maailmassa pienen hetken etsiskellen kivaa posliiniastistoa Pikkuemännän uuteen leikkikeittiöön:) On nimittäin neitokainen niiin kova ruuan laittaja, että pitäisi ne astiat varmaan hommailla.

Tällaisia ihanuuksia löysin.

NetAnttila

Aivan hurmaava Peppi Pitkätossu aiheinen astiasto. Näyttää myös mukavan kokoiselta käsitellä.

NetAnttila

Tämä puolestaan on sitää iik niin ihanaa Hello Kittyä, mutta minusta tuo kissahahmo alkaa olla jo aika loppuun kaluttu.. En siis tähän päädy, sillä haluaisin jotain kivempaa.

Leluhuone

Tämä on ihana:)

Minimaailma

Siis aivan ihana. Mutta tämä astiasto on erittäin ohutta posliinia, ja lisäksi tarkoitettu nukkekodin väelle, joten Pikkuemännän ruokailutottumukset tuntien, hän katsoisi kirpunsilmän kokoisen lautasen hyvin mauttomaksi pilaksi. Saattaisi jopa järkyttyä..

Toki kaikenlaista tarjontaa on, mutta nämä nyt jäivät päällimäisinä mieleen:)

Tämä päivä on mennyt mukavasti omalla painollaan. 

 Olen ollut lasten kanssa, tehnyt super hyvää ruokaa (!!), lukenut kirjaa, siistinyt kotia, ja nyt otan annoksen rahkaa, proteiineja huutavalle elimistölleni. Illalla jaksoin nimittäin käydä vielä lihaksen alkujani pumpissa rääkkäämässä. Ai että teki hyvää!

Huomenna aamulla se sitten alkaa, 9.50 hääpäivähulina, eikä loppua näy.. Pitää vielä tarkostaa kukkaset, että ovat edelleen sellaisia kuin niiden pitääkin.

Perjantai aamuna vien kakun tekeytymään lähemmäs juhlapaikkaa, pieneen jääkaappiin, joka minulle on siihen hommaan luvattu. En vain oikein tiedä, pitäisikö minun ottaa kyseisen paikan isäntä meille yöksi, vai otanko sen riskin, että kakkua on saatettu yönseutuna hieman maistaa.. Kas siinä pulma;)

 

Isona olen;)

Minulla ei ollut koskaan lapsena aivan selvää melipidettä siitä, mitä minusta tulee isona. En kuluttanut teinivuosiani selaillen muotilehtiä määrätietoisesti, varmana siitä, että minusta tulee muodin ammattilainen. En koskaan harrastanut mitään urheilulajia, toiveissa kuuluisuus. Milloinkaan en katsonut sairaalasarjoja sillä silmällä -nähden itseni sairaalamaailmassa, vakaana ammattilaisena, joka handlaa homman kuin homman valkoisissaan;)

Minulla ei koskaan ollut mitään ammatillista tavoitetta.

Peruskoulun jälkeen olisin halunnut opiskelemaan parturi-kampaaja linjalle, mutta se vaihtui kuitenkin sitten lukio-opintoihin, en edes pyrkinyt ammattikouluun, mikä on nyttemmin kyllä harmittanut.

Olen jo siis iso, mutta en ole mitään.

Ammatillisessa mielessä.

Omasta mielestäni olen jotain.

Ainakin se äiti.

Ja mitä äidit ovat?

En jaksa tähän kyllä laitella kaikenmaailman liirum laarumeita siitä, mitä äidit ovat.

Nooh, ehkä en ole vielä tarpeeksi iso;) 

Paljon olisi kaikenlaisia ideoita kyllä, ja nyt tällä hetkellä tuo korujen esittelytyö on mukavaa puuhaa. 

Olethan jo tutustunut tuotteisiin?

Tänään luimme lasten kanssa satukirjaa, jossa erään englantilaisen aseman mukaan nimetty karhuherra laati listaa niistä hyvistä seikoista joita hänen elämässään oli. Luin tuon sivun, ja sanoin lapsille, että kun tulee se päivä, että koti on tyhmä ja äiti on tyhmä ja isi myös. Eikä kotona ole yhtään kivaa ja kaikki on niin rajoittavaa, niin tehkää lista.

Lista asioista joista voi olla kiitollinen, ja aloittakaa se vaikka siitä, että teillä on koti, ja oma peti ja puhtaat petivaatteet.

Joskus ei olisi pahaksi itse kullekkin laatia listaa niistä kivoista asioista joiden keskellä elää:) Muuttuu mahdollisesti vallitseva paha tuuli vikkelästi parempaan suuntaan:)

Nyt alkaa selvästi jo illat hämärtyä ja hiljalleen alkaa mieli tehdä kynttilöiden loistetta.

Tämä on niin ihana - ei tällaista raaski avata<3

Iso tyttö taiteili tänään puutarhan kukkasista kauniin kimpun. Pikkuemännän vuoksi olemme ihailleet sitä ruokapöydällä, mutta lasten mentyä nukkumaan, nostin kimpun sulostuttamaan olohuonetta:)

Omenapiirasta ja vaniljakastiketta pitkästä aikaa:)

Nyt olen saanut valmiiksi myös n. 150 kukkaa tuleville hääpäivä juhlille. Niistä sitten kuvia tänne valmiin kakun kera, säilyköön jännitys..

Ihana kiireinen viikko on päässyt täyteen vauhtiinsa<3

Mieli on aurinkoinen ja sydän rakkautta tulvillaan<3

Ihanaa viikkoa jokaiselle!

  

Piristystä sateeseen

Pikkuemännän suosikki<3

Vettä tulee, ja tulee ja tulee.. Äh:/

Tällä viikolla rakaat ystävykset ratsailevat kaviollisilla luomuksilla.

Tyttöjen eroa kesti kesälomareissujen vuoksi lähes kolme viikkoa, ja eilen tavatessaan ottivat joka sekunnista kaiken irti, niiden 10½ tunnin aikana jotka saivat leirin ja yhteisten leikkien merkeissä viettää. On sitä vaan niin suloista katsella:) Ihanaa, että on tuollainen bestis-suhde. Se on erittäin tärkeää erityisesti tyttölapsille, ja myös psykologisesti hyvin merkittävää.

Ei säälitä, mutta kyllä kieltämättä kovasti mietityttää, miten se ratsailu leirillä onnistuu. Mutta täysi luotto on kyllä siihen, että leiri on kaikesta huolimatta varmasti kiva ja muistettava. Ratsastus kärpänen on jo rokottanut ainakin Isoa tyttöä. Katsotaan nyt johtaako se sen enempään.

Eilen Iso tyttö kertoi päivän tapahtumista isille

Minä ratsastin siellä tänään pojalla

ja jotta isi ymmärtää että on kyse hevosesta, Iso tyttö täsmensi

mutta ei minulla ole siihen mitään rakkaussuhdetta.

Omalla isälläni on puhelimen käyttöikä tullut täyteen ja nyt hän menee toistaiseksi lainapuhelinten turvin. Yksi näistä lainassa olleista kännyköistä pärähti (onneksi ei epäsopivassa paikassa) soimaan..

Mitä opimme siis tästä postauksesta?

Jos sinulla on lainapuhelin, tarkista soittoääni;)

Juhlavaa

Esitin tässä jokin postaus sitten linkin tilastoihin, jotka kertoivat karua kieltään nykyavioliittojen tilasta. Mitäpä sanotte kun yhteistä taivalta on kertynyt

14600 päivää tai

2080 viikkoa tai

480 kuukautta tai

40 vuotta.

Eikö se ole suuren juhlan paikka?!

No, piakkoin juhlimme kahden pariskunnan yhteisiä 40vee hääpäiviä.

He ovat jaksaneet taittaa moisen matkan, ja haluavat jakaa riemunsa siitä myös toisten kanssa.

Eikö se annakkin aihetta juhlamieleen?

Sanonpa vain, että tuollaisissa juhlissa aikuiset jättävät omat kytkyttelynsä kotiin, ja iloitsevat yhdessä "hääparien" kanssa, ja toivottavat onnellisia tulevia vuosia.

Silloin ei olla turpa rullalla,

eikä kukaan fiksu olekkaan,

tai me heitetähän ulos ;D

Silloin ollaan juhlamielellä, jos ollaan paikalla.

Ja itse olisin juhlamielellä, vaikka olisin kotona;)

Siispä juhlat ovat tuloillaan.

1. ongelma vaatteet

2. ongelma kengät

Olen nyt eri vaihtoehtoja harkittuani ajatellut ottaa käyttöön jo aiemmin käyttämäni puvun.

Siitä ei nyt tämän parempaa kuvaa ole..

Eihän tästä näe kuin värin ja miehustan :/

Mekko on helmaltaan epäsymmetrinen, ylettyen paikoin jopa nilkkaluuhun, paikoin puolisääreen ja mekossa on spagettiolkaimet.

Myös tällaisen ostoa harkitsin..

Pitäiskö?

En mie tiiä!

Hirween waikeeta:(

Juhlaan on ihana pukeutua ja yrittää olla nättinä, mutta kun kun ja kun.

Paikallisen tarjonnankin olen käynyt katsomassa ja valitettavasti tarjontaa ei juuri nyt ole.

Olisi ollut yksi sairaan kaunis musta, pitkähelmainen mekko jossa upeat keisarinliljat tms painettuna välkehtivään helmaan, mutta se on kokoa XS, en edes sovittanut.

Ja samaisessa liikkeessä oli myös sellainen lyhyt tylliunelma, jollaisesta suoraan sanottuna haaveilinkin, mutta en tiedä, ei ollut ihan minun värinen se koreus. Ehkä..

Ehkä kuitenkin sellainen lyhythelmainen kruusattu sopii paremmin kuin pitkä.

No, sitten jos pidän tuosta entisestä kiinni, pitäiskö siihen jotkut kivat kengät;)

Ja sitten kun nämä tärkeimmät asiat on pois alta ja olen päättänyt kampauksesta, sitten pitäisi se viimeinen vääntö, eli kolmikerroksinen täytekakku;)

Että tällainen tämä minun tärkeysjärjestys tässä asiassa on. Mutta kiva näin. Ei ole minkäänlaista stressiä kakusta, kun on muutakin mietittävää, ja toisaalta minulle on itseasiassa kunnia-asia saada tehdä se kakku. 

Ja aion varmasti yrittää parhaani, onnistuakseni mekkovalinnassa, eikäkun kakun teossa;)

Tässä päivänä eräänä, Pikkuemäntä yritti kovasti toimittaa jotain tärkeää asiaa isille, eikä isi oikein kuunnellut. Silloin puuttui Iso tyttö asiaan ja sanoi isille

Nyt kuuntele isi pientä tytärtäs kun se vielä on pieni.

Siulla ei enää ikinä oo tuommosta.

Kyllä sai pien tytär isin huomion siltä seisomalta;)

Jaa'a tänneppä jään pähkäilemään.

Heräsin tähän juttuun vähän liian myöhään, ei enää ehdi mitkään kauniimmat mekot netistä tilattunakaan.

Ps. Jottei kenenkään, varsinkaan asianomaisen unet kakkuun kohdistuvien huolien vuoksi häiriintyisi, kakkujutskat olen jo tilannut ja koristeet valmistuvat aikataulussa<3

Äh

Sitä sanaa ei suustaan sano, 

minkä kelkassa ei käy.

Tällaisen viisauden oli oma isomummoni laittanut aikanaan elämään, ja itse tykkään käyttää sitä, ehkä jopa jonkinlaisena varoituksena.

Muistanpa ponnekkaan lausahduksen, noin puolitoista vuotta sitten, eräältä ystävältäni, jonka mielestä lapsiluku oli jo täysi;) No, saahan naisen mieli toki muuttua;)

Onnellista odotusta vaan<3

Olen sortunut itsekin samaan.. Sankarin jälkeen kiikutin nimittäin toiselle ystävälleni äitiysvaatelaatikon joka on kaveriporukassa kiertänyt tarvitsijalta toiselle. Sanoin etten halua enää ikinä sitä lootaa takaisin! Tulipa vaan aikanaan kuitenkin tarvetta..

Eilen sitten innostuin kehumaan kuntosalilla, että ollaan oikeastaan oltu tosi terveinä loppujen lopuksi. Minäkin sairastelen suht harvoin! 

Tadaa!

Tässä sitä ollaan, kuumeessa.

Onpa siis ehkä parempi olla niin ponnekkaasti julistamatta tällaisia asioita, joissa saattaa olla muutama muuttuja. 

Siis minähän en julista enää ikinä mitään!

Ei tullutkaan

Niin mitä?

No ukkosta.

Tämä kesä on mielestäni ihmeellinen,

johtuneeko se sitten valtaosin kylmähköstä ja sateisesta säästä,

ettei ukkosta ole ollut lainkaan.

Ei ainakaan täällä päin.

Ei tullut myöskään kuntoiltua kahteen viikkoon.

Se harmittaa, ja nyt siitä saa myös maksaa.

Reidet huutavat armoa, eikä niitä kuunnella.

Yhtenä päivänä kävelin kuuskyt minuuttisen pumpin seurauksena kuin olis ollu ne kuuluisat vellit housuissa. 

Sattui.

 Reisiin. 

Ja vähän muuallekkin.

Ei tullut myöskään leviteltyä muoveja pihalle.

Tarkoitus oli levitellä tietyille alueille mustat muovit, ideana tainnuttaa niiden alle jäävä kasvillisuus ja siten helpottaa mahdollisesti syksyllä tapahtuva maan muokkaus työtä uusia kukkapenkkejä varten.

Eikä tullut myöskään ennen keskikesää tehtyä sitä vessaa yläkertaan. Ei olla edes alotettu. Jotenkin se tuntuu hyvin uuvuttavalta, jo pelkästään ajatuksen tasolla. Vaikka olishan se sit ihanaa kun oikeesti olis se toinenkin veski.

Mutta olen minä jotain tehnytkin;)

Olen vihdoin päässyt yhteisymmärrykseen itseni kanssa lastenhuoneiden järjestelyistä.

Onneksi en mennyt tilaamaan sitä kerrossänkyä, sillä sen sijaan uskoisin sellaisen monitoimisängyn olevan parempi ratkaisu. Nyt kun vielä käydään se hankkimassa..

Kuopioon avattiin kesän alussa Ikea. Ei olla vielä käyty siellä, mutta ostoslista on jo valmiina (lukuunottamatta niitä iiikniinihanan sisustusosaston pakkoheräteostoksia).

Tiedättekö mitä eroa on heräteostoksella, pakkoheräteostoksella ja en-tiennytkään-että-tarvitsen-tätäherätäostoksella? 

Jos olet nainen, tiedät kyllä.

Mies oppii sen parhaassa tapauksessa viiden avioliittovuoden jälkeen, toiset ovat tiukkapäisempiä.

Jaa'a eiköhän se olis aika jälleen vähän järjestellä paikkoja, on aamulla sitten kivampi herätä kun ei tiskitkään odottele pöydällä:)

Tärkeintä on tämä päivä

Niin.

Eilistä on turha yrittää muuttaa,

huomisesta ei kukaan meistä tiedä.

78840 tuntia

3285 vuorokautta

468 viikkoa

108 kuukautta

9 vuotta 

Miten sen nyt haluaakin sitten laskea, 

tänään klo 15, 

olemme taittaneet nykymittapuun mukaan melkoisen matkan yhdessä.

Ja sen kunniaksi, mies oli askarrellut minulle kortin,

jossa on kauniita sanoja.

Silloin kauan sitten, hän sanoi ettei halua kanssani parisuhdetta,

vaan ikuisen rakkaussuhteen.

Joten laskentatavasta riippumatta, mennyt tuntuu ikuisuuteen nähden suoraan sanottuna lyhyen lännältä. Hienoa, että ollaan tässä, 

mutta vielä on tekemistä edessä;)

Vähintään tänne on selvittävä..

Mutta sitä ennen, 

eiköhän me olla ansaittu tällä etapilla palanen kakkua<3

Hartiat lysyssä..

Nyt kyllä hieman väsyttää. Loman aikaiset univelat eivät ehkä ihan täysin ole kuittaantuneet vielä, ja lapsilla virtaa piisaa, ja kun virta loppuu tulee väsyitkupotkukiukku, lapsille sekä äidille;)

Kyllä täytyy myöntää, että lieveilmiöt jotka ovat tutittomuudesta tulleet, eivät ole kivoja. Tänään ihan oikeasti harkitsin tutin takaisin ottoa Pikkuemännän käyttöön.

Sellaisissa aremmissa paikoissa missä nyt ei tarvitsisi äänihuulia liiemmälti värisyttää, olisi kätevää nappasta se tutti ääntä vaimentamaan. Nyt kun sitä ei ole, ja kun tuo Pikkuemäntä on nyt tuommoinen täpäkkä ja omapäinen Pikkuemäntä, niin en minä sitä saa kyllä millään lelujen ja kuvien katselulla hiljenemäänkään. Pitäisi olla aina jokin uusi lelu tai kamalasti rusinoita ja muita herkullisuuksia mukana, että huomio kiinnittyisi johonkin. Tavan kuvakirjat ja muut normaalisti lapsiin purevat vippaskonstit eivät auta. Mustekynällä piirtelykin innostaa vain sen kolmen minuutin verran..

No, kyl mie tästä selviin. Ei se enää sit oo samanlaista, joskus myöhemmin 

{siis: Jos ei nyt hullut hurahdeta joskus sitä iltsikkaa tekemään!!!}

 se on erilaista ja erisyistä vaikeeta.

Ja selvii Pikkuemäntäkin.

Tai en minä usko, että Pikkuemäntä enää sitä kaipaa. Alkaisi kyllä ehkä lupsuttaa jos käsiinsä saisi, mutta ei kaipaa enää, vaikka ehkä muistaa.

Lupasin lapsille, että torstaina mennään ukille ja mummille jos niille sopii.

Sankari tuumasi siihen

Niin, ja jos niillä on huumoria.

Saas nähdä onko;)

Eilen ukki ja mummi veivät Ison tytön ja Sankarin katsomaan Aids Eidsiä eli uutta Ice Age-leffaa. Olivat kaikki innoissaan elokuvasta ja Iso tyttö esitti meille jonkin kohtauksenkin siitä:) 

Aika suosittu ilmeisesti koskapa oli pitkät jonot lipunmyyntiin..

Huomenna olisi tarkoitus käydä eväsretkeilyn merkkeissä tarkistamassa paikallinen Pikku kakkosen leikkipuisto joka ilmeisesti on jo rempan jälkeen avattu. Sunnuntai iltana puistoon ei vielä päässyt mutta kuulopuheen perusteella eilen siellä on jo päässyt leikkimään. Keväisen lehtijutunkin mukaan puiston piti valmistua kesäkuun loppuun mennessä ja nythän on jo heinäkuu.. 

Katsotaanpa kuinka käy. No eväsretki on ikisuosikki, joten ihaillaan puistoremonttia eväitä syödessä jos ei leikkimään päästä.

Päivän paras juttu

odotti kotona:)

Aamuisen pika spurttailun jälkeen juostuani siellä ja täällä, löysin kotoani jotain aivan ihanaa!

Ystäväni soitti ja kertoi piipahtaneensa, harmikseni juuri silloin kun en ollut itse kotona, ja jättäneensä meille jotain. 

Tämähän minua täällä odotti!

<3 Ihanaa <3 Iso kiitos <3

Isoimmat naurut nyt tällä erää kirvoitti kirjan ensimmäinen mietelmä jonka sivuille on tuuminut Christina 9v:

Äidistä saa hyvän vaikutelman,

kun se on meikannut.

Näinhän se pyrkii olemaan..

En tiedä teistä, mutta itselleni käy aina niin, että kun suuntaan jollekkin pikapika asialle kaupungille sellaisen homsantuusana, hiukset harjattuina, mutta silti huolittelemattomina, naama puhtaana, mutta ei meikattunua, vaatteet ehkä ennemminkin kitkumaille sopivina kuin asioilla sievistellen..

Niin aina silloin, joku tuttu tulee vastaan, ja sitten nolottaa.

Nyt olen yrittänyt tässä skarpata viime aikoina..

Minua välillä vähän rasittaa se paine mikä on niskassa tästä itsensä huolittelemisesta. Toisaalta olen kyllä sen tyyppinen, että vielä enemmän kärsin siitä, jos menen ihmisten ilmoille sellaisena.. homsantuusana. Suo siellä, vetelä täällä.

Lapsia joskus kyllästyttää äidin laittautuminen, vaikkakin olen omasta mielestäni sieltä nopeimmasta päästä. Mutta odottipa minua tänään toinenkin yllätys kotiin tullessani.

Mies oli tehnyt sen klassisen virheen, antanut lasten hetken leikkiä keskenään kun hiljaa leikkivät.. Sillä välin sankari oli kaivanut Ison tytön leikeissä olevan meikkilaukun esille ja meikkaillut Pikkuemännän. Kun itse näin tuloksen ensimmäisen kerran, luulin, että ampiainen on pistänyt Pikkuemäntää silmäkulmaan.. no, parempi se pinkki meikki kuin ampiainen.

Ps. Tutti on menneen talven lumia:) samoin ajoittainen hiljaisuus, joka oli tutin lupsuttelun ansiota..