Onpa viimeisimmästä postauksesta päässyt aikaa kulumaan. Melkein olin jo tämän unohtanut, mutta tänään, kyllästyminen koneella istumiseen sai seikkailemaan netissä ja muistui mieleeni nämä kirjoittelut muutaman vuoden takaa. Pakko oli itsekin selailla ja voi miten ihania muistoja täältä löytyikään <3
Lunta on enemmän kuin olisin toivonut, mutta eipä minulta ole kysyttykään.. Tänä talvena uutena itselleni ja läheisteni suureksi järkytykseksi olen kokeillut hiihtoa. Ihan siis perinteisin menetelmin, sikäli että varmaan jotain hifistelyä siinäkin lajissa löytyy. Nyt on 36km plakkarissa. 12km niistä on mukana hihtänyt Pikkuemäntä ja 18km Sankari. Isotyttö on tullut äitiinsä. Ei hiihdä.
Ensimmäisellä lenkillä (olen siis järvenjäälle tehdyllä ladulla suksinut) Pikkuemäntä teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen. Hän tarinoi ja lauloi koko matkan. Hyvin tyypillistä hänelle, mutta tämän lisäksi hän tanssi. Aivan. Hiihti ja tanssi -yht'aikaa!
Kannattaa kokeilla. Oli nimittäin niin mukavan näköistä touhua, että ei paljon päässeet äidiltä suupielet korvista laskemaan. Kyllä on Pikkuemännällä nimittäin kova kunto. Itselle tuo suksiminen on sen verran uutta ja outoa ( varmaan ala-asteella viimeksi pakolliset kouluhiihdot), että en kyllä uskaltanut kokeilla tuollaista komboa.
Valtavan hyvää liikuntaa punttitreenien kylkeen tuommoinen. Nimittäin kun on rinta ja ojentajat hellänä puntilta niin kylä vertyy hiihdellessä. Koskeehan se ihan joka ikisellä sauvan heilautuksella, mutta vertyy myös. Yritin kyllä kokeilla kaikenlaisia variaatioita joissa sauvojen rooli hiihdossa olisi jäänyt vähäisemmälle, ja näin olisi ollut vähemppän kipeääkin tuo meno, mutta eihän siitä mitään tullut. Yritin käyttää vaihdellen vain toista kättä, vähemmän yläkroppaa, enemmän jalkoja.. sanalla sanoen: Säälittävää. Olis sillä menolla Pikkuemäntä kirinyt karkuun aikamoisen matkat kun äiti yrittää sauvomatta selvitä. Sankarilla oli niin kova vauhti että hän kyllä otti välillä aikamoiset kaulat.
Niinhän siinä olis käyny, että lapset olis jo makkarat paistanu ja syöny kun äiti vasta alkaa horisontissa näkyä. Onneks en syö makkaraa. En olis jääny mistään paitsi. Eikun sukset autoon ja kaupasta berliinin munkit, että saa huutavan energiavajeen äkkiä kuitattua!
<3Heidi
Ps. Jos kokeilet hiihdon ja tanssin yhdistelmää niin ihan omalla vastuulla. Rohkaisun sanana voin sanoa että itse en kokeilisi ;)
