Shop- op- kling!

No nyt on hommailtu talvivetimiä enemmän ja vähemmän. Siistimmät kengät olivat kyllä kiven alla. Löytyivät viimeisestä mahdollisesta paikasta. Pojillekin ne on niin helposti lenkkarimaisia, ja ihan sellaiset ei nyt olleet mielessä.

Isotyttö halusi itselleen edelleen haalarin. Soviteltiin erilaisia kaksiosaisia, mutta hän välttämättä tahtoi haalarin. No mikä ettei. Ja juuri tuo haalari oli ihan best. Se on sellainen kivan kapean mallinen, hoikalle tytölle ei jää liikaa väljää.

Perusteluina haalarille sain selvityksen talvisista lumileikeistä iskän kanssa. Kun ei oo kiva että lunta menee selkään. Se on kyllä totta. Lisäksi haalari on Isotytön mielestä nopsampi pukea päälle ja ei vaatteet lumeennu -> kastu koulupäivinä. 

Kenkiä on vino pino.

Minäkin kyllä tarviisin kahdet uudet kengät talvisiin päiviin. Lumiseikkailuihin ja sitten kanssa vähän siistimpään menoon.

Pikkuemäntäkään ei vielä saanut siistejä kenkiä. Hänellä kun on sellaiset nilkkurit jotka toimii kyllä -10 asteeseen saakka. Luotetaan siihen että ilma kylmenee tasaisesti.

Lehdet putoilee, ne viimeisetkin

Kalsean koleana syyspäivänä jota vietän Pikkuemännän sairastelun vuoksi sisätiloissa (haaveillun rataslenkin sijaan), on päässäni soinut tämä biisi. Tämä on yksi yhteisistä lempiartisteista mieheni kanssa.

Kyllähän tämä biisi tämän hetkistä tilanentta varmasti monen kohdalla kuvaa, kuunnelkaa suotimet korvilla jos jokin sattuu särähtämään ikävästi omaan korvaan ;)

Ehkä mennyt vuosipäiväkin nosti tällaisia mietteitä pintaan, en tiedä.

Pikkuemäntä tosiaan on mahdottoman kovassa yskässä (öisin) ja nokka vuotaa mukavasti myös. Aamuksi nousi sitten kevyt kuumekin. Soittelin heti varmuuden vuoksi päivystykseen, kun se punkki kuitenkin oli kiinni, että mitenkä on. Mutta kyllä tuo minusta selkeä räkäkuumeflunssa on. Ohjeeksi saatiin seurailla, ja jos tulee niskajäykkyyttä tai valttoutta niin heti sinne sitten. Lääkettä kun puutiaisaivokuumeeseen ei ole, mutta ei tuo nyt tosiaa siltä vaikutakkaan.

Suunnittelin eilen, että kun Sankari on eskarissa niin lenkkeilen Pikkuemäntä rattaissa sen ajan, mutta haaveeksi jäi.

Harmittaa kun eskarissa oli naamiaispäivä tänään, niin unohdin aamulla kuvata Sankarin ennen lähtöä:( Omeplin illalla leijona asun, ja aamulla maalattiin leijonamaski naamaan. Toivottavasti on edes jotain jäljellä kun haen kotiin;) epäilempä.

Semmosta tapausta. Niin. Ukki sanoo silleesti.

Hampaille töitä

Iines sai super ihania, ja söpöjä pikkupurtavia. Nämä on ilmeisesti jonkinlaisia Musti&Mirri myymälän uutuuksia, kasvisluita. Hyvin ovat maistuneet:)

Iines on niin huvittava kun sille antaa jotain extra hyvää, niin vintiö juoksee saman tien hismuista vauhtia omaan piiloonsa tuota herkullisuuttaan hautomaan.

Kynsien leikkuu on ihan tuskaa. Minulle menee suurinpiirtein kymmenen minuuttia per kynsi ja karmee paniikki, jos osunkin hermoon ja aiheutan traumoja ja sit muuttuu vielä vaikeemmaks, ja hyi minua.

Kamalasti vintiö on kyllä kasvanut. Se olisi kamala sääli JOS ei oltais lapsiperhe. Nyt ihan koiran hengen vuoksi olen onnellinen että se kasvaa ja vahvistuu, sillä aikamoista on tämä jatkuva kyttääminen, ettei kukaan juokse päälle, kaadu päälle, heitä päälle tai muuten vaan satu jotain.

Ja ulkona juokseminen on vähentynyt huimasti! Jee! Toivottavasti tuo nyt päätyy iisisti sisäsiistiksi, ettei tarttee alkaa harmaita hiuksia kasvattelemaan.

Kohtapa sitä suunnistetaankin kaupoille, sikäli kun Isotyttö ehtii, ja mennään ostamaan noin kuudet kengät kylmille keleille. Jokaiselle ipanalle yhdet ulkoilukengät ja toiset vähän siistimpään menoon. Kyllä tässä kohtaa pistää vähän mietityttämään, ostellaanko Vikingin gore tex kenkiä á 69,90€-89,90€ cittarin anteliaassa tarjouksessa, vai katsellaanko vähän huokeampia merkkejä;)

Sellaisilla sitä on tullut itsekin nimittäin tallattua, eikä ole jalkavikoja ei.

Sisko soitteli tänään ja riemastui kovin kuultuaan, että aion mennä kuudet kengät ostamaan. Hän aikoo ensitilassa raportoida asiasta miehelleen, joka ei niin kovin hyvin ymmärrä siskoni himoa kenkiin. Yritin vaivihkaa huomauttaa, että käyttäjiäkin on kolme..

Nooh, kyllä minäkin sitten ostelen iiihania kenkiä, koroilla ja ilman;) Sitten..

ps. Piti tässä kirjoittelun lomassa pikapikaa käydä nuudeleilta keitin vesi kaatamassa pois. Kaasin sitten omalle kädelleni. Vähän polttelee kyllä:<

Saanko minäkin?

Pikkuemännällä on muutama ihan vakiolause, joita sitten tilanteen niin vaatiessa vaihdellen käytetään.

Miulla ei oo mitään tekemistä.

Epäeiua!

Saanko minäkin?

Automatkaa ei esimerkiksi tarvitse taittaa kuin max 60 km kun tylsyys iskee. Sitten kuullaankin vähän väliä että on tylsää, eikä oo tekemistä. Tällä hetkellä automatka esimerkiksi Ruotsiin, saati jonnekin kauemmaksi tuntuu täysin tuskastuttavalta, jo pelkästään ajatuksen tasolta. Tuntuu tuskastuttavalta siis minusta.

Intensiivinen viikonloppu takana. Totaalinen väsymys meinasi iskeä, mutta kun ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta vetää viikonlopun päälle lonkkaa, niin yritin olla siitä edes haavailematta.

Eilen nappasin Iineksen rattaisiin, tavarakoriin, ja Pikkuemäntä istui kyydissä. Sitten heitettiin pakollinen apteekkikäynti ja haettiin Sankari eskarista. Iinekselle ostettiin matokuuri, sillä kahden viikon päästä on rokotus. 

Saanko minäkin matoääkettä?

Kysyi Pikkuemäntä toiveikkaana. Arvatkaa miltä se olisi kuulostanut, jos tyssi olisi hihkaissut saman kysymyksen eskarissa, tai vaikkapa kerhossa. Olis kuulostanu äidin kootut selityksen koiran canex-tahnasta ihan epätoivoisilta. Etenkin kun vasta hiljattain eskarin ovesta oli hävinnyt varoituslappu täi ja matotartunnoista. 

Tosin, täivaroitus näytti tänään ilmaantuneen takaisin :(

No, matolääke hävisi oikeaan osoitteeseen. Iines lipaisi tahnaa suurella innolla, mutta huomattuaan, ettei se ilmeisestikään mitään suurta herkkua ole, ei enää suostunut sitä paljaaltaan lipomaan. Otinpa sitten pienen määrän ruokaa, ja sen kanssa ahne pentu hotkaisi tahnat muitta mutkitta.

Eläinlääkäriltä pitää kysäistä sitten myös punkkikarkotteita. Lauantai aamuna nimittäin juhlatamineissa, piipahdettiin vieraan kaupungin päivystyksessä punkkia poistattamassa Pikkuemännän korvasta. Oli tosi tiukassa, ja vielä niin pieni, etten usko että oli kauaa siinä ehtinyt olla. Monessa osassa hoitaja sitä nyppi pois ja lopulta kaivoi neulallakin.

Että kyllä pääsi ainakin punkki omat bakteerinsa tytön verenkiertoon sylkemään. Pari viikkoa nyt sitten seuraillaan tuleeko niitä punaisia jälkiä tai lämpöä. Hope not.

Joten haluan ehdottomasti koiralle sellaiset punkkikarkotteet että ei ole enää tuota vaaraa. Täällä kun selkeästi noita punkkeja tuntuu olevan.

Täällä taas kova kalkatus päällä, kirjastoleikkejä kirjaston kirjoilla. Laitetaanpa leikit hetkeksi jäihin ja nautiskellaan uunimakkaraa kera perunamuusin:)