Sisätilat tutuiksi

Uskomaton pakkasjakso sen leudon sään jälkeen. Oon aina tykänny kovasti kovista pakkasista -sehän on pukeutumis kysymys. Nyt kuitenkin paleltaa ja henkeä salpaa. Ei ole rööriä minkä kautta kärsisi pihalla hengitellä. Onneksi Iines on edelleen yhteistyöhaluinen ja toimittaa asiansa nopsasti. Neidillä rävähtää puoli vuotta tässä kuussa mittäriin ja se tarkoittaa sitä, että hiljalleen voidaan alkaa lenkkejä pidentää ja sitten minulla onkin seuralaienn lenkeille. Ehkä se motivoi liikkumaan enemmän.

Lasten kanssa on tullut oltua pääasiassa vain sisällä. Eilen hyödynsimme yleisövuoroa jäähallilla ja kulutimme perheen voimin energiaa luistellen. Se oli mukavaa. Sankari veti satanen lasissa kaukaloa ympäri ja oli ihan puhki sen jälkeen. Tänä aamuna valittelikin kipeytyneitä jalkojaan. En ihmettele kyllä sillä menolla, jos vaikka vähän kipeytyikin.

Kuningaskin oli sitä touhua katsomassa, ja oli sitä mieltä että taitoa vain lisää, vauhtia kun on jo ihan tarpeeksi;)

Lapset ei päästä vanhempia helpolla kun pidellään pakkasta sisällä. Tehdään sitä ja tätä, ja kun ei ole mitään tekemistä ja niin tylsää. Onhan se hyvä että on välillä tylsää, kun kummasti siinä sitten alkaa aivot raksuttaa ja pian onkin jo vauhti päällä.

Välillä käy kuumana vanhempienkin aivot, varsinkin isin, kun Pikkuemäntä kysyy

Minne voi katsoa, kun ei halua katsoa minnekkään muualle?

Siinäpä riittääkin mietittävää, ainakin aikuiselle joka istuu silmät puoliummessa varhaisella aamukahvilla, tukka pystyssä, yrittäen hahmotaa, onko se unta, vai oikeaa elämää, mikä silmien edessä vilistää..

Yksi asia kerrallaan

Tästä on jo jonkin verran aikaa, kun sattui yks riemastuttava jutska, että olin jo melkein ehtinyt sen unohtaa. Varoitin heti paikan päällä, että tuo minun on yksinkertaisesti pakko tallettaa blogiin.. Onneksi muistin sen, sain nimittäin hyvät naurut -ja ihan itsekseni;)

Olin kaverin luona. Koko kaverin perhe, vaimo, mies ja lapset, olivat kotona. Tarkoitus oli, että mies katsoo lapsia, kun hoidamme pari paperiasiaa. Vähän väliä lapset kuitenkin tulivat vaatimaan huomiota äitinsä luokse. Isä aina lempeästi hihkaisi lapsia luokseen, mutta parhaiten piiperot viihtyivät juuri siellä, missä ei olisi pitänyt.

Jo mennessäni huomasin, kuinka kaveri iski piirasta uuniin. Minua harmitti, kun olin menossa suoraan hammaslääkäriin, niin en olisi halunnut purukalustoani sotata. Piirakka kuitenkin houkutteli..

Lopulta isä keksi jotain kivaa, koskapa kaikki lapset siirtyivät isän luo. Äidin ei enää tarvinnut huudella miestään hakemaan lapsia. Kuulimme kuinka paitsi lapset, myös isä olivat innoissaan puuhamassa jotain kivaa.

Nenään kantautui kutsuvasti kypsyvän mustikkapiiraan tuoksu. Äidin oli vielä pakko huhuilla miehelleen

Katsoisitko onko piirakka kypsää?

Vastaus tuli heti!

Joo joo. Lapset on täällä!

Piirakka oli hyvää, maltoin kuitenkin maistaa sitä -kera vaniljakastikkeen. 

Minä kyllä en nyt yhtään tykkää tuosta pakkasesta. Jotenkin olin jo ehtinyt tuudittautua siihen ajatukseen, että pian on kevät, ei ole kylmää. Nyt tuntuu, että kärsin kuin märkä kissa olostani täällä talven keskellä. Sen tietty myönnän, että onhan nyt kivemman valoisaa, mutta se ei nyt riitä piristämään tämän pettymyksen keskellä.

Ainut hyvä juttu on se, että kun unenlämpöisenä edelleen kiiruhdan tien poskeen aamuisin koira hihnan toisessa päässä, toimittaa koira tarpeensa kirpeässä pakkasessa ennätys nopeasti.

Tilulilulii, nyt se on auki, nyt se on kii!

Ja sit kiireesti sisälle:)

Kakkui

Aika se vaan vierähtää.. Nyt onkin kaikenlaista ollut meneillään, ja tuo koululaisten loma-aika meni oikeastaan hautajaisten tiimoilta aika näpsäkkään ohi. Leipomista siis oli tiedossa. Toki intoonnuin muutenkin leipomaan;)

Valmistin kotitekoista daimia, fudgea, tuulihatturullaa lohitäytteellä, sämpylöitä, ja tietysti keksejä lasten kanssa.

Sitten oli ohjelmassa täytskäreitä kolme kappaletta muistopuheen jälkeiseen kahvitukseen. aloitin urakan koristeista. Teinkin jotain itselleni uutta ja sen suhteen hieman kokeellistakin.

Taiteilija en varsinaisesti ole, kynä kyllä pysyy kädessä mutta jälki ei hivo edes välttävää, voin vaikka näyttää jos epäilijöitä on. Piirustusjälkeni on verrattavissa laulu ääneeni :D Että jätetään ne hommat muille.

Sen vuoksi hieman hiki kohosi pintaan kun yritin toteuttaa kakun kansia maalamalla, ja sitten noihin maalauksiin liitin "muovailemani" kukat ja varret.

Tein tarkoituksella kaikista erilaiset ja olen kyllä tyytyväinen. 

Näissä kolmessa kuvassa, kun koristeet ovat juuri valmistuneina tallennettuja, märkä väri kiiltää vähän ikävästi kameraan. 

Kuivuihan se väri muutamassa päivässä ja lopputulos oli minusta oikein kaunis.

Pystypursotuksissa jouduin ajan puutteen vuoksi turvautumaan apuvoimiin ja jotenkin meillä oli vähän hätä ja kiire, niin se kyllä näkyy jäljessä johon en ole ollenkaan tyytyväinen. Mutta kakkujen kannet on niin huomiota vangitsevat, että tuskin kukaan kovin kriittisellä silmällä pursotuksiin takertui.. luulisin;)

c MLK

Tarjolle nostettuina. Yksi kakuista jäi kylmään odottamaan vuoroaan.

c MLK

Minusta nämä sopivat tilaisuuteen ja olivat hyvän makuisiakin. Toiveena oli, että läyttäisin kaupan valmista mansikka hilloa, enkä siihen nyt oikein muutakaan voinut kerta mansikka kakku haluttiin, koskapa meille ei tullut lainkaan mansikoita pakkaseen tälle talvelle. Kovasti asiaa pähkäilin ja puntaroin, että miten ihmeessä hillolla saa hyvän kakun, ja hyvään lopputulemaan päädyin. Aion käyttää jatkossakin;)

Ystävälle olisi ollut mahdollisuus valmistaa kakku viime viikolle, mutta minusta tuntui etten ehkä jaksa, kun sitä kysyttiin ja kun asiaa harkitsin, katsoin viisaammaksi kieltäytyä kunnia tehtävästä tällä kertaa. Onneksi niin, sillä kun olisi ollut aika paistaa ja koristeita vääntää, olin kuumeessa ja edelleen on flunssa. Ääni alkaa olla jo hieman parempi, mutta edelleen on sellainen Koivuniemi tune päällä..

Sankari napsahti aamuksi kovaan kuumeeseen, joten taidetaan kaikki nyt käydä tämä läpi. Sikäli harmi juttu kun viikonlopuksi olen järjestänyt itselleni menon ja menetän pienen summan rahaa ihan hukkaan, jos en nyt pääse lähtemään. Mutta kukapa se nyt kipeät lapsensa jättäisi ja lähtisi itse reissun päälle. Katsotaan nyt, toivottavasti ei ole kipeyttä enää perjantaina kenelläkään:) Eikä se maailma kyllä siihen kaadu jos onkin, uusia juttuja ja uusia reissuja ja kaikenlaisia kyllä tulee:)

Ei ole vaikea arvata mitä täällä lapset hokee.. Eilen lähdettiin Isotytön pianotunnilta, niin Pikkuemäntä tokaisi lähtiessä piano-opelle

Mitä jäpä tuunaa