Maidoton kermakakku?

Tai jotain sinne päin, valmistui kotikeittiössäni tädin 30-vuotis hääpäiväksi. 

Onneksi on olemassa ainakin yksi hyvä vaihtoehto kermalla ja vispikermalla, silloin kun maitoproteiinia ei saa olla lainkaan:) 

Pääkakkuun valmistin Reinot ja Ainot. Koristelin kakut vasta paikan päällä, koska en ollut ihan varma, saako tossuja kakkujen päälle laittaa, vai halutaako pari traditionaalisempaa tyyliä. Onneksi sain luvan koska minusta nuo onnistuivat ihan kelpo hyvin;)

"Sulhanen" tuumasikin kahvien aikana, että taidan luulla että he vaimonsa kanssa tossuttelee päivät pitkät, mutta minä sanoin vain siihen, että sano vaan että pitäköön kukin luulonsa;)

Reunojen korinpohja pursottelu ei valittettavasti pääse kuvissa oikeuksiinsa. Punaiset ruusut olivat pääosassa, koska niistä oli itse hääkimppu sidottu 30 vuotta sitten.

Kakkoskakku oli sitten vain tällainen simppeli ruusuin kaunistettu.

Täytteenä on itse valmistamaani omenatäytettä. Kun aikanaan sitä valmistin, sitä tuli kolme satsia, ja päätin käyttää ne erikoitilanteissa. Nyt meni käyttöön viimeinen erä ja valitettavasti, täyte oli ihan 100% oma keksimä, en kirjoittanut sitä ylös, ankä yhtään muista mitä ja minkä verran siinä on :( Mutta hyvää oli joka kerta!

Onhan niitä toki parempiakin ja varmasti taidokkaampia :D mutta itse olin nyt kyllä tyytyväinen tarjolle pantaessa. Ja eipä nuo kakut koskaan kuvissa oikeuksiisa pääse, jos ei ole kuvaa käsitelty, livenä kaikki on aina kauniimpaa (seliseli).

Takaisin kesään

Tänään meinasi iskeä jäätymiskuolema kun suoraan unen lämmöstä, ihanista lakanoista, herätyskello repi kehon hereille, ylös. Isotyttö hereille, colleget jalkaan, koira sylissä vessaan, ettei se juuri herättyään tee valtavaa lammikkoa muualle kuin ulos. Takki niskaan ja pihalle.

Hrrr!

Navakka pohjoistuuli (siltä se ainakin tuntui), niskaan ropiseva syyssade kylmästä värisevan ihmipolon niskaan pisti päänkin heräämään arkiaamun painajaiseen;) Täälläkö minä todella seison ja värisen, yhtä viluiselta näyttävän karvakerän kanssa.

No, sen uuden minäni olen kyllä täten löytänyt, että päivä alkaa paljon paremmin näillä shokkiherätyksillä. Haaveilu paluusta uneen ja petiin katkeavat kerralla. Eihän se sänkyyn paluu ole koskaan onnistunut sen jälkeen kun Isotytön vauva-aika päättyi. Mutta epätoivoisia haaveita olen siitä joka aamu siitä lähtien herätellyt. Nykyiset aamun tapahtumat katkovat noilta hupsutteluilta siivet. Hereillä ollaan, ja yllättävän pirteinä. 

Tosin päivät on nykyään niiiin tohinaisia, että hyvä jos ei nukhada illalla jo matkalla sänkyyn;)

Meillä olis ollu hyvä syy heittää tässä reissu etelän lämpöön, mutta siitä nyt ei tullut mitään. Toisaalta, olen aina sanonut, ja edelleen olen sitä mieltä että jos voin valita, haluaisin aurinkoon marras-helmikuussa (ehkä maliskuussa), koska silloin tarvitsee poikkaisua Suomen synkeyteen. Mutta syksyt ja keväät, ei silloin raaski, saati kesällä, vaikka satais ja olis miten kylmä. Valoisa aika pitää minut täällä, don't wanna miss a day;)

Kesä oli huippu ihana. Kovasti täynnä ohjelmaa, heti kesän puoleen väliin mennessä oli ollut vaikka mitä ihanaa. Rantapäiviäkin ehdittiin viettää, ja aloitettiinkin heti loman startattua (koululoman) viettää kivoja rantapäiviä, vaikkei lämpöä isoista vesistä vielä saanutkaan.

Lapset rakastaa rantaretkiä, ja varsinkin jos on herkkueväitä. Tänä kesänä melkein joka kerta oli iso vesimeloni mukana ja sillä oli kyllä ihana herkutella. (Toki joka reissulla eri vesimeloni..)

Nyt kesäkuvia katselemaan, niin saa ihania muistoja tähän kalsean kylmään, tuuliseen ja suht märkään syyskuun viimeiseen torstaihin!

Koiraa ulkoiluttaa täytyy..

Ulko-ovi on käynyt tosi tiuhaan. Nyt tosin tuntuu, että alkuun verrattuna, käydään harvemmin pihalla. Napakka EI on jo uponnut innokkaan pennun kalloon. Tänään ajattelin poiketa ostamaan pennuille tarkoitettuja koiranameja, joilla voisin vähän lisää vahvistaa tuota ulos tekemisen hienoutta.

Huomaa "pisulakanan" alta pilkottava pinkki tyyny. Ostin Pikkuemännälle aikoinaan tuollaista pinkkiä kumilakanaa sänkyä varten, mutta tuo on liian lerppua kestämään lakanan alla suorsaa, poikkarina. 

Aika tavaran kaupitsee niin kävi nytkin, ja ennen hakureissua, ompelin tuosta kankaasta kaksi tyynyliinaa, joiden sisään pujottelin autotalliin säästetyt superlon levyt:)

Nyt on kuljetusboxissa patja joka ei joudu pisuvahindosta pesuun. Pintaputsaus riittää:D

Otsan piirto on somasti muotoutunut salamaksi..

Onhan tässä arjessa taas erilaista vauhtia ja tapahtumaa. Mutta oikeastaan tämä tuli nyt ihan hyvään saumaan. Pikkupentuaika on kuitenkin sitten tosi nopeasti ohi -onneksi. Odotan jo lenkkejä tuon vintiön kanssa.

Tosin hirmu hienohelma tuo tuntuu olevan. Se ei yhtään siedä tuulta ja varsinkaan sadetta.

Yyh miten kylmä ja märkä nurmikko.

Onhan tässä tämä muukin elämä.

Viikonlopuksi väännellään taas pari kakkua. Kotona on herkuteltu rommipullalla, omenapiirakalla, ja suklaaliköörikakulla.. Mutta nyt tehdään perinteinen kermakakku, ilman maitoa;)

Laittelen sitten kuvia tänne. Ihanaa syyspäivää, nyt me kipaistaan ulos.

Grrr.. HAU!

Iines on saapunut taloon.

Lauantaina haimme pienen Kleinspitz neitosen, ja uusi aikakausi alkoi.

Ensimmäisestä yöstä selvittiin hyvin. Ei itkua eikä valitusta, viideltä herätti pissille, ja puoli kahdeksalta. Seuraavana yönä ei ollenkaan, seitsemältä vasta ja tänään kuudelta. Tänään kuudelta alkoikin sellainen riehuminen, kuin olisi vieteri kiristetty aiiivan liian kireälle. Järjetön riekkuminen ja viuhtominen. 

 

Sitten kun kaikki oli hereillä, lapset koulussa ja itse istahdin alas, nukahti Iines. Ketarat ojossa "kieli poskella";)

Pesänrakennusvietti

Viime viikolla alkoivat saada paika kyytiä. 

Kävin kaikki vaatekaapit läpi, pesin ja puhdistin, ja pienet saivat kyytiä. Täkeille ostin vakuumipusseja, AINO-merkkisiä Prismasta, ja kylläpä tuli tilaa. Niitä vaan tarvitaan vielä viitisen kappaletta lisää, ehkä enemmänkin. Kankaat pakkailin siististi ja vaatehuone on oikeastaan kuvauskelpoinen. Kyllä on siisti. Ikkunat pesin, ja verhot myös, eikä saunakaan säästynyt. Kyllä on niin ihanan puhdasta ja raikasta.

Kuiva-ainekaapin läpikäynnistä ei ole pitkää aikaa, joten se säästyi uusiokäsittelyltä. Silloin siirsin (lähes) kaikki kuiva aineet Tupperwaren Tilantekijät-sarjan astioihin, ja kyllä on nimittäin nyt sekin kaappi esittelykelpoinen. Ei yhtään hävetä avata sitä vieraiden nähden. Joten se on kunnossa.

Siivoillessa sain idean tekstata tutuille joilla on sen ikäisiä lapsia jotka voisivat hyötyä meille pieneksi jääneistä vaatteista, ja kutsuin heidät maanantai illaksi valkkaamaan mieluisia itselleen.

Aamulla asettelin kaiken kivasti esille. Naiset saivat tutkia vaatekasoja, ja sitten syötiin muurikkalettuja :)

Tuntuu super ihanalta, kun nyt on talvea vasten akikki sisällä kivasti. Olohuoneen matto kaipaisi kyllä pesulaa, mutta ehkä syksymmällä se on fiksumpaa.

Pikkuemäntä on oikea papupata:P Mies tuumasi eilen aamuna, kun isommat oli koulussa, että "ei tuo lapsi ole hetkeäkään hiljaa". Ei se kyllä ole.

Viikonloppuna kun Sankari oli leikkiseurana, annoin päivävaatteet Pikkuemännälle päälle puettavaksi. Kohta kuului lasten huoneesta

"ÄITI! Tuu auttamaan! Tää ei onnistu. Multa menee veikan kanssa heemot!"

Sittemmin on neidillä ollu hermot menossa vaikka minkä kanssa.. 

Minuun siis iski tällainen jälkikäteinen pesänrakennusvietti ;D 

.. vai oliko se kuitenkin ihan oikeaan aikaan, juuri ennen perheenlisäystä..

Uutta

Minun piti nyt ihan ensin laitella tänne kuvia kivoista kesämekkosista ja mahtavasti onnistuneesta kauluspaidasta jotka lapsille alkukesästä ommella surautin. Luovutan nyt kuitenkin toistaiseksi sen suhteen. Ei ole oikein päivistä löytynyt sellaista napakkaa saumaa silittää mekot ja paita, ja vieläpä pukaista ne lasten ylle ja alkaa etsiä kivaa kuvauspaikkaa.

Se nyt vaan on niin että Annuliinan esimerkin innostamana, uskaltauduin niitä kokeilemaan. Kankaan hukkaantuminenkaan ei siinä kohtaa pelottanut, sillä löysin ihanaa kangasta sopuisaan 3€/m hintaan, joten kaavat piirtyivät, sakset naksuivat, ja kone lauloi.

Samalla tyylillä toteutin tytöille mekot myös elokuisiin häihin. Tosin prameammalla otteella;)

Nyt kuitenkin itse asiaan, eli uusimpaan tuotokseen. Tässä aivan hiljattain ihastelin Pikkuemännän kanssa todella somaa velour-mekkosta. Hinta vaan tuntui niin pahalle, etenkin siihen nähden, että ensimmäisen spagetti, lasagne, marja.. tai muun värillisen ruoan jälkeen kaunis mekko olisi ollut entinen. Niinpä lähdin kangaskauppaan, ja aloin suunnitella. Kaavoja ei ollut mutta ainahan ne jostain tunikasta voi piirtää, eikö ;) Kangas löytyi, paitsi tunikaan, myös hattuun. ja eikun pähkäilemään.

Itselleni hyvin epätyypillisesti lähdin rauhallisella otteella tätä projektia työstämään. Yleensä haluan kaikki heti juuri nyt valmiiksi, vaikka juuri pestyihin ikkunoihin ostettuja uusia verhoja ja niihin mätsääviä sohvatyynyjä olisi ommeltava aamu kuuteen saakka, niin nehän on tehtävä heti valmiiksi.

Nyt kuitenkin torstaina piirsin ja leikkasin, ja vasta lauantaina maltoin istua koneen ääreen. Kaiken huipuksi, lopetin ompelun ihmisten aikaan ja jatkoi sunnuntaina valmiiksi.

Ihka ensimmäinen aplikointi.

Hattu sopii ihanasti tähän tunikaan.

Kaavat onneksi tunikan hihoihin, ja etu- sekä takakappaleisiin löytyivät kotoa. Myös kiva bambi-kuvio. Tämä on vaan niin kaunis! Päällä kuin unelma. Aion heti kun ehdin, ommella toisenkin tällaisen.

Että tällaista:)