Se sattuu

I

Pikkuemännän kaksivuotis-neuvolaan kuului rokotus. 

Neuvolatädin hakiessa rokotustarvikkeita, selitin syliini käpertyneelle pienelle olennolle, että kohta sattuu, koska reiteen laitetaan neulalla hyvin tärkeää lääkettä.

Neuvolatädin palattua huoneeseen, Pikkuemäntä selitti tälle reippaasti, että jalkaan sattuu. Sitten pidettiin napakasti kiinni, ja piikki reiteen. Voi sitä surkeaa parkaisua, joka pääsi ilmoille, Pikkuemännän tajutessa, että se muuten oikeasti sattuu.

Mutta enemmän se sattui äitiin..

II

Sitkeä yskä on piinannut minua jo lähes kaksi viikkoa. Kun ääni normalisoitui, yskä tuli taloon. Tänään huomasin harmikseni, että kylkeni on kipeytynyt todella pahasti tämän köhimisen seurauksena.

Ja kun silti yskittää, ja se koskee niin vietävästi. 

Tässä päivän mittaan kylki on kipeytynyt niin paljon, että se jo haittaa olemista ja varsinkin tekemistä. 

Kipuilu jatkuu:

Aamuksi Pikkuemännälle nousi nimittäin korkeahko kuume, olo oli sen myötä kärttyinen, ja reiteen sattui. Äidin mielessä piileskelevät ajatukset kivusta ja särystä jotka pienelle ihmiselle tahallisesti tuli rokotteen vuoksi aiheutettua, sattuivat myös. Sattuivat äidin sydämeen.

Jämäkästi käytin itselohdutteluna faktaa, että rokotteesta on todellakin enemmän hyötyä kuin haittaa -pitkässä juoksussa. Ensi kesänä, jos vaikka sattuisi jostain löytymään pieneen käteen ruosteinen naula josta sitten se haava tulisi, ei tarvitse pohtia -Olikos se jäykkäkouristusrokote voimassa, vai ei?

Tästä huolimatta, kotityöt on tehtävä.

Päivään kuului yhtä jos toista puuhaa, mutta mukavaa oli kun ei tarvinnut tehdä mitään yksin. Kränä tuulestaan huolimatta, Pikkuemäntä oli nimittäin auliisti auttamasa ja kantamassa kortensa kekoon, perheemme pienimpänä jäsenenä.

Pyykin kuivamaan laitossa tämä neiti on aina ensimmäisenä ja innokkaimpana apurina äidilleen<3

Kunnollista harmin aihetta tähän päivään toi se, että tiskikoneemme teki lopullisen tiltin. Se on nyt siis ostettava, ja mitä pikemmin sen parempi. Tiskasin lasten nukkuman mentyä koneellisen tiskejä, jotka jäivät puolipestyiksi koneen hajottua, sekä tietysti pöydälle kertyneet astiat.

Jos jotain hyvää siitä haetaan, on se siinä, että nyt tuli tiskikaappi järjesteltyä, ja tavarat laitettua niiden todellisille paikoille tuosta kaapista.

Pidetään peukkuja, että Pikkuemäntä toipuu pian!!

Huomenna meidät on nimittäin kutsuttu toiminnallisille lelukutsuille, ja kyllä minuu harmittaa, jos ei Pikkuemäntä pääse sinne leikkimään..

Ensimmäisen kerran tein sen "virheen", etten kuvannut leipomaani kakkua. Se on tosin osastoa oppikaa virheistä, mutta pitäähän niitäkin olla. Maku oli mukava, mutta monta mutkaa tuli matkan varrelle;) 

Samoin suolainen piirakka olisi ollut kuvaamisen arvoinen, siitä tuli nätti, mutta jäi sekin, ja kaikki on jo paremmissa suissa:)

Olen tykännyt kuvata kaikki kakut, jotka olen tehnyt. Niitä on kiva katella, ja muistella. Tänään katselin neljä vuotta sitten tekemiäni kakkuja, ja olin havaitsevinani pientä kehitystä;)

On se vaan kiva harrastus, vaikken täytskäri-ihminen olekkaan. Palan kyllä aina maistan, mutta en isoa. Aika hassua, varsinkin kun muuten olen makealle erittäin perso.

Lunta se vaan taivaalta tuprahtelee. Ei pääse vielä kalliolta mäkeä laskemaan, mutta kyllä tuokin määrä jo mukavasti valostuttaa pihaa. 

(Nyt kävi silleen, että kesken kiivaimman kirjoittelun, isäntä tuli viereen toimittamaan omia juttujaan, ja kirjoitusvire ja ajatus karkas jonnekkin. Ei tämä homma siedä keskeytyksiä. Palataan taas:)

Loisia siellä..

..toivottavasti ei täällä.

Netin lehdistä saa nykyään aika usein lukea erilaisista loisongelmista. On luteita, täitä, kihomatoja.. Pistää miettimään MIKSI. Ollessani itse lapsi, ei meillä ollut sellaisia ongelmia. Ei kellään ollut. Miksi niitä siis nyt on?

Meille on kahdesti tullut tänä aikana kun lapsia on ollut, varoitussoitto eri kaveriperheistä, että heillä on epäilys täi- tai mato-tartunnasta. Olen ollut puheluista niin kiitollinen, vaikka tiedän ettei sellaista ole kiva ilmoittaa, minusta ei olisi. Mutta tuollaisella vastuuntuntoisella toiminnalla estetään niiden leviämistä. Siksi nostan näille äideille hattua.

Reissussa, sekä meno, että tulomatkalla pysähdyimme vessatauolle Joensuun Prismaan. Kummallakin kerralla jonottaessamme naisten vessan, huomasin saman ilmiön:

Vessoista tuli naisia, jotka lähtivät suoraan kaupan puolelle pesemättä käsiään. Wc-kopeissa kun ei ollut käsienpesumahdollisuutta, vaan niiden ulkopuolella, ja nämä ihmiset eivät käyttäneet sitä. Ihmettelin kovasti, ja ongelma tuskin on paikallinen.

Nyt kun kuvittelee ihmisen, joka ei pese vessailun jälkeen käsiään, menevän vaikka tomaatteja pyörittelemään; liian raaka, liian pehmeä..

Jos nyt olisi jonkinlaista loisongelmaa, niin leviäisköhän ne noihin tomaatteihin? Kyllä vaan. Olen ottanut tavaksi pesaista kaikki vihannekset, varsinkin ne joita ei ole valmiiksi pakattu, pikku tilkalla pesuainetta. Ja sen näkeminen konkreettisesti, etteivät ihmiset huolehdi käsien pesusta, saa minut tekemään niin entistä tarkemmin.

Tätä suuresti ihmettelen aikana, jona ihmisten tietoisuuden hygieniasta ja erilaisten sairauksien karttamisesta pitäisi olla huipussaan. Tietoa on. Sitä tungetaan suut silmät ja korvat täyteen. 

Jatkuukohan tällainen leväperäisyys, mikäli huhuttu, rankempi noro-virus tyyppi todella rantautuu Suomeen? Se jää nähtäväksi.

Kiinni arkeen

Teinkin pienen loma reissun lasten kanssa, ja tultiin tänään kotiin. Oltiin jo niin tutussa Vuokatin Katinkullassa. Kylpylöintiä kertyi reippaat kymmenen tuntia, on se vaan niin kivaa. Kyllä lapset nukahti hyvin iltaisin kun oli aktiivinen päivä takana:)

Pikkuemäntä teki saman mökin asukeille selväksi, kuka on 

a'miun äiti!

Siitä saatiin hupia.

Pikkuemmäntä ei vettä kummemmin kunnioita. Sinne vaan kellukkeiden varassa massullaan, isoonkin altaaseen. Innostu jopa Isontytön mallin mukaan hyppimään veteen. Nenästä kiinni, suu auki ja pompsista:)

Tänään kun pysähdyttiin kotiin tullessa vessatauolle, Pikkuemäntä sanoi vessa jonossa seisovalle tädille, että a'miun äiti

johon täti tuumasi

onko sinun äiti?

Sankari katsoi totisena vierasta tätiä ja sanoi

Ei se oo sen äiti.

Se on tän tytön (näytti Isoatyttöä)

tän tytön (näytti Pikkuemäntää)

ja tän tytön äiti (näytti itseään!).

Sankari halusi ilmeisesti tähdentää, etten ole ainoastaan Pikkuemännän äiti;)

Söpö<3

Eilen kun heitettiin viimeinen kylpyläreissu, ja altaalta tullessa otin meidän pyyhkeitä lähemmäs, huomasin, että oma pyyhkeeni, jonka olin laittanut lasten pyyhkeitten päälle, mutta kuitenkin kassimme alle, oli viety. Isotyttö kävi reippaasti hakemassa uimavalvojalta minulle puhtaan pyyhkeen. Onneksi kadonutkin oli hotellin, ei oma, pyyhe.

Saunassa vieruskaveri kertoi, että edellisenä päivänä häneltäkin oli viety naulakosta pyyhe. Ihmetltiin siinä vähän. Molemmat todettiin, ettei ainakaan itse ilkeäisi kenenkään toisen pyyhkeeseen nahkaansa kuivata. Hyi.

Olis kuitenkin ollu kiva tavata tämä pyyhekaappari itse teossa.

Noh, onhan meitä moneen junaan.

Oli kyllä mukavaa lomailla lasten kanssa, eikä tuntunut edes ollenkaan raskaalta, vaikkei isukki mukana ollutkaan. Aika meni tosi nopeesti, ja kotiin tullessa ihan ihmetytti, että mites me nyt taas täällä;) Vaan tais isi olla kuitenkin hyvillään, vaikka oppi se Pikkuemäntä muutakin reissussa sanomaan..

Iltapesujen jälkeen ilkisillään yökamppeitaan kaveleva Pikkuemäntä kun nimittäin hoki 

Isi hiijaa. Isi hiijaa.

Tuota..

Mistä näitä vauvoja oikein tulee;)

SYLIN TÄYDELTÄ ONNEA PIENEN PRINSESSAN VANHEMMILLE!!

-Heidi

Muistamisen arvoista

Juttelin tässä hiljattain jälleen äidiksi tulleen rouvan kanssa, joka valitteli sen hetkistä huonoa muistiaan. Valitettavasti en pystynyt rohkaisemaan häntä ollenkaan. Kolmannen lapsen jälkeen latva nimittäin lahoaa lopullisesti;) Mikään ei kestä päässä eikä mitään muista.

Eräs esitti teorian, jonka mukaan äidillä on muistettavien asioiden (tilanne pahenee jokaisen lapsen myötä) määrä yksinkertaisesti liian suuri, eikä sitä siksi oikein muista mitään -tai siltä se ainakin tuntuu. No en tiedä, voihan se olla niinkin.

Pienten lasten suusta tulee aina vaan sellaisia sutkautuksia joita ei haluaisi unohtaa. Itse olen vahingosta viisastuneena alkanut kirjoittaa niitä ylös. Se toimenpide täytyy tehdä ihan heti, muuten.. no ei muista. Taudinkuva vaan nyt taitaa olla jälleen pahenemaan päin;) Nimittäin, askartelin tässä vihdoinkin Kiitos-kortteja ihmisille, jotka muistivat jollain tavalla Pikkuemännän syntymää, kaksi vuotta sitten.

Me ollaan askarreltu pienet kiitos-kortit aina kun lapsi on ollut siinä vuoden paikkeilla, liitetty siihen avlokuva ja sitten annettu eteenpäin. Noh, siis tämä toimitushan oli sitten jo lähes vuoden myöhässä. Pikkuemännän mittariin kilahti viime viikolla vuosia kaksi kokonaista.

Niin, se mitä olin kirjoittamassa oli se, että leikkasin vahvemmasta paperista itselleni mallin jolla piirsin kartongille ääriviivat kortin pohjaa varten.

Tämän vahvemman paperin kääntöpuolella sattui olemaan tällainen lapsen mietelmä!! Onneks en silpunnut sitä liian pahasti, vaan sain siitä vielä selvää ja kirjoitin sen uudelleen ylös.

Lapsilla oli mietinnässä nukutus, ja ketä on nukutettu.

Isotyttö tuumasi

Ei äitiä olla nukutettu, eikä iskääkään.

Mutta ukki ja mummi ollaan

-no ne on niin vanhoja.

Ja eno

-no se onkii semmone kolaroija.

Sellainen kirja, johon kootaan tällaisia sanomisia on hyvä. Se kirja ei vaan koskaan ole siinä just kun sitä tarvitaan. Ja miten ihmeessä sitä sitten muistaa ne lapuilla olevat kommentit siihen kirjaan kirjoittaa?

Hätätilanteissa, olen kirjoittanut lasten juttuja myös kännykkään.

Mitäs sanotte tästä?

Tämän Sankari kirjoitti lapsen kirjoituksella paperiin ja luki minulle kolme vuotiaana:

Äiti olen rakastunut sinuun.

Olen yhäkin sinun ikiomasi.

Äiti on erittäin hyvä ja tärkeä on sen masu.

Äiti rakastan sinua erittäin paljon.

Pieniä turhamaisuuksia

Viikonloppu on ihanasti pulkassa, ja sauna lämpenemässä:)

Aivan mahtilöydöt tein perjantaina pikapiipahduksellani Lindexistä!!

Lasten osastolta löytyi 86cm mekko Pikkuemännälle, ja 128cm samanlainen Isolletytölle. Isontytyön koko oli vaan kamalan lyhyt joten liitin siihen mustan hameen kaveriksi Seppälästä.

Mutta mikä parasta, kun illalla aloin koota vaatteita lauantai aamua varten henkareille, tajusin, että olisin tosiaan voinut itsellenikin katsoa samanlaista tunikaa.

Soitto anopille riitti.

Hän oli juuri lähdössä liikenteeseen, ja kun soitin Lindexiin, sieltä varattiin kassalle koko 170cm tätä samaa mekkoa, ja niin anoppi osasi tuoda oikean. Kiitos anopille:)

Lyhyenä ihmisenä voin toisinaan hyödyntää lastenvaateosastojen tarjontaa;)

Tämä on ilmeisestikin minimekko 128cm:stä ylöspäin, joten niinkuin Isolletytölle, myös äidille seuraksi liitettiin musta hame.

Tykästyin kovasti. Sitten meillä kaikilla oli vielä mustat bolerot lämmittämässä, näin vilakkana marraskuisena lauantaina.

Hintaa tällaisella mekolla/tunikalla on 9.95€, joten sillä hinnalla ei kannata lähteä itse ompelemaan. Luulen, että tästä tulee meidän tyttöjen suosikki, väri ja malli on ihana<3

Ystävän kanssa juteltiin naisten pienistä turhamaisuuksista. Itselläni näkyvin on se, että rakastan yhtenäisesti pukeutumista, ja vielä kun muu perhe on tähän turhamaisuuteen suostuvainen, se on siten toteutettavissakin silloin tällöin.

Toki muitakin kivoja tapoja löytyy:)

Tänään kuulin, kuinka yksi ihana ihminen, oli ollut lähdössä juhliin, ja päättänyt käyttää arkaa värillistä kynsilakkaa, jossa siis helposti kolhut näkyy. Parhaan lopputuloksen maksimoimiseksi, rappukäytävään astuttuaan, hän oli painanut kotioven kiinni, ja sipaissut viimeistelykerroksen lakkaa silloin kynsiinsä, ennen kyydin tuloa:)

Nainen sitten on fiksu. 

Itse keksin koristella nudea kynsilakkaa glittereillä.

Noh, kun sitten yritin vetää juhlasukkiksia jalkaan, huomasin (onneksi ajoissa) että glitterit repii sukkiksia. En kuitenkaan viitsinyt pyytää siippaa sukkiksia ylleni pukemaan (siitä olisi kyllä lapsille riemua tietysti riittänyt, mutten usko että sukkikset olis sitä käsittelyä ehjänä läpi kestäneet..), vaan minäpä vedin villasormikkaat käsiini, ja voilá! Sukkikset sujahti jalkaan, ja ehjinä:)

Tässä turhamaisuus olivat glitterit, eivät sukkikset.

Eiköhän meillä kaikilla ole omia pikku turhamaisuuksia, enkä usko, ettei kenelläkään miehellä muka sellaisia olisi;)

Omat turhamaisuudet ei ehkä heti tule mieleen, mutta kun elämää elää, niitä tulee vastaan:)

Kraak

Tällä rouvalla on ääni kuin variksella.. Kolmatta päivää jatkuva raakkuminen alkaa tympiä, mutta onneksi ei kurkku ole kipeä. Harmittaa kun tämän sairastelun takia jäi muutama kiva juttu kokematta tällä viikolla, mutta viikonloppu on varmasti mahtava ja sitten alkaa taas uusi viikko.

Anoppi ainakin sai mukavat naurut meikäläistä kuunnellessa, ja varsinkin minun naurua kuunnellessa. Siitä sai anoppi sellaiset naurut että niillä pärjää vähän aikaa, ja varmasti muisteleminenkin naurattaa. 

En ole kuitenkaan malttanut hiljaa olla, on taas tullut puhelimessa turistua tänään ihan urakalla, hyöty- ja huviasioita.

Tänään piipahdin ihan lyhyesti katsastamassa olisiko jotain pientä uutta kivaa kaupoissa itselle ja/tai lapsille. Kuinkas ollakkaan, löytyi. H&M myy aian ihanaa tumman sinistä samettipukua pojille! Se lähti mukaan. On talven manoihin ykkoshankinta, tavallinen puku on pienelle minusta niin kylmä.

Myös tytöille löytyi pienet kivat, ja sieltä lastenosastolta sitten myös äipälle;)

Oma luottokampaamoni, on avannut nyt hiljattain myös nettisivut, ja siellä kannattaa käydä vierailemassa, saattaa näkyä tuttujakin;)

(Tästä kampaamosta löysin sen Goldwellin shampoon, jossa ei ole käytetty niitä sellaisia aineita joita haluan kartella.)

Anoppiin liittyen on pakko kertoa yks mehevä juttu..

Hän on usein tuonut lapsille ihania vaatteita tai leluja, kirjoja.. vaikka mitä. Ja me ollaan aina oltu tuomisista superonnellisia, etenkin, kun mies opiskeli ja elämä oli tiukkaa. Kuitenkin, ollaan välillä oltu huolissaan, ettei tuhlaisi elantoaan meihin, vaan myös itseensä, näitä keskusteluja kuunnelleena, nähdessään ikkunasta anopin kerran tulevan meille, eteiseen vastaan mennyt Sankari tuumasi kädet lanteillaan

Ja taas se anoppi tulee kassin kanssa!

Kyl meitä nauratti ihan hirveesti. Varsinkin kun tuota lausuntoa sävytti väsynyt huokaus.

Kiitos anoppi kaikista kasseista!!! Mutta saat tulla myös ilman:)

Hei vaan lasaretista

Täällä alkaa lapsukaiset toipua, jee!! Pikkuemännän kanssa jouduttiin tosin tänään piipahtamaan lääkärissä, mutta kuume alkaa kaikilta olla poissa. Minusta tuntuu, että itse olen sairain;) Vähäinen uni ja kyllä tuo pöpö yrittää kynsiä minuakin -sisältäpäin, se roikkuu kynsillään kurkussa.

Muistaako kukaan kun Suomen kuuluisin törkyturpa, jäteläjä ja kävelevä kompostikasa, Uuno poti vatsahaavaa? Elisabeth yllätti tämän karismaattisen intohimojensa kohteen teippailemassa laastareita mahanahkaansa. Hyvä vaimo valisti miestään, että vatsahaava on sisälläpäin, ei mahanahkan pinnalla. Siitäpä Uuno kimpaantui. Pitäisikö hänen siis nieleskellä laastareita ja jollain kepillä yrittää sitten satuttaa ne kiinni haavan päälle, mitä!

Nuo Speden ja Ere Kokkosen laatimat laatuviihde pläjäykset olivat lapsena kuumaa tavaraa. Me osattiin ne ulkoa. Ja hyvin ne tuntuu uppoovan nykylapsiinkin;)

Jos ei ehkä käyttökelpoisia hoito-ohjeita niistä saakkaan (tästä saattaa monikin miespuoli olla erimieltä, mikäli he ovat tutustuneet ruokahalua kiihottavaan lääkkeeseen..) niin hyvät naurut ainakin. Ja ilo on parasta lääkettä<3

Isotyttö on ihastunut postitteluun. Tänään hän laati vastauskirjeen, johon hän askarteli mukaan kukan.

Kukan keskiöön hän kirjoitti

Päivän

kakara.

En normaalisti sensuroi, tai puutu hänen postitteluihinsa, mutta nyt oli pakko. Tuo kirje on nimittäin menossa sisaruksille, ja heillehän voi tulla riitaa, kumpi on ansainnut päivän kakara-tunnustuksen. Lisättiin siihen sitten se puuttuva koo:)

Pikkuemäntäkin sai oman kortin, se oli viisaasti laminoitu;) Sitä pikkuinen on nyt puristanut koko päivän kädessään ja yrittää katsoa Titi-nallea dvd:ltä veljen touhutessa sitä ja tätä ympärillä.

Houkuttaisi itsekkin elvyttää etanapostin lähettely..

vaan mistä aika;)

Elämys

Pikkuemännän kanssa olimme lauantaina TiTi-Nallen konsertissa:

Hei Nallet,

LENNETÄÄN!

Alkuun kovat äänet ja valojen välke saivat Pikkuemännän puristamaan omaa Tiri-nalleaan sylissä, mutta puolivälissä jo pompittiin, ja huudettiin Riitan kysymyksiin että JOO!

Kotona odottikin sitten ikävämpi yllätys, kun Sankari oli alkanut sillä välin itkeskellä korvakipua. Ensin kävin ostamassa korviin tarkoitettuja puudutetippoja, mutta kun niistä huolimatta itku vain yltyi ja lämpöäkin oli, soitin päivystykseen ja haettiin resepti. Lääkäri oli sitä mieltä, että katsella pari päivää josko helpottaisi ilman antibiootteja, ja niin ollaan tehty, ja on helpottanut. Resepti menee ilmeisesti takkaan, toivottavasti. Ei ole korva ollut kipeä lauantai illan jälkeen, ja lämpökin ollut ihan matalaa.

Tällainen pieni flunssa, jäsensärky ja hieman karhea kurkku vaivaa suurinta osaa tästä perheestä. Eihän sitä voi ikuisesti välttää, hirmu hyvin ollaan terveinä oltukin:)

Viime viikolla päästiin nauttimaan liukurilla laskustakin.

Pikkuemäntä oppi liukurilla laskun tosi nopeasti. Eikä millään olisi halunnut lähteä sisälle syömään -joten oli tosi kivaa. Ainahan Pikkuemäntä on syömään valmis!

Tänäkin aamuna, vartti aamiaisen jälkeen alkoi jääkaapin oven nyhtäminen

rahkaa rahkaa.

Sankarin vauhti jätti jälkensä liukurimäessäkin.. astuttuaan liukurin päälle kaatui suoraan poskelleen kallioon, jonka päältä laskettiin, ja poski on ikävästi nyt ruvella. Vain ohuelti lumen peittämästä kalliosta tarttui sammalta pojan sieraimiin saakka, nauratti ja itketti. Ja sitten laskettiin taas. On se ihme homma, miten lapsilla peppu kestää tuommosta ryttyytystä. Ei minun istuinkyhmyt vaan kestä. Sattuu ja irvistyttää, kaipaa tyynyä väliin. 

Samahan se on konttailussakin. 

Konttailuleikit ne vaan loppuu aikanaan, koska polvet ei enää kestä.

Saimme lahjaksi tällaisia ihania sytykeruusuja joita eräs vapaa-ajan ohjaajaksi opiskeleva ystävämme oli valmistanut. Kauniita, mutta turhia -epäilin.

Kuitenkin käyttöön otettiin, eikä ole ikinä uunin sytytys ollut niiiin helppoa!! Säälittää nyt niitä käyttää, kun ovat niin kauniita, mutta toisaalta helppous viehättää;)

Paketista paljastui myös..

.. antajan mukaan ei käyttöön tarkoitettu, MUTTA;

Se sopii kuin tehtynä meidän uuniin. Aivan ihana, joten miksi emme sitä käyttäisi!!

Minulla on nyt kaksi tällaista ihanaa somiste sydäntä jotka olen saanut lahjaksi, ja jotka ovat paikkansa löytäneet sisustuksessa.

Mainoksia tuli jälleen iso pino postin mukana. Olen usein pohtinut, pitäisikö laittaa laatikkoon kielto mainos/ilmaisjakelulle.. Kuitenkin, joskus mainoksista löytyy jotain tarpeellista, tai hyviä tarjouksia, jos ne jaksaa selata.

Esimerkiksi viime viikolla sain 

Savon <3

Apteekki-mainoslehden.

Ihastuin jo aiemmin mainostamani kauneuspuodin myymiin MÁDARA ecocosmetics-sarjaan joista sain näytepaketteja tilaamieni shampoon ja hoitoaineen mukana. Todellisia täsmätuotteita omalle iholleni, hyvä hinta, luonnollinen alkuperä, eikä synteettisiä aineita jonka takaa Ecocert-sertifikaatti.

Näitä tuotteita saakin tuosta parin kilometrin pääsä! Olipa taas hyötyä mainoksesta!! Jee:)

Yksi kerrallaan alan näitä hankkia omaan kauneuskaappiini.

Anna! Anna!

kuuluu taustalta..

Anna meni pyykitupaan,

söi saippuaa ja halkes!

sanoo kuningas.

(Isotyttö oli kertonut tämän jutun Anna-nimiselle opettejalleen.. äh, kun se pitää sanoa sille joka sanoo anna, ei Annalle, ellei Anna sano koko ajan anna..)

Treffit

Meillä on siippani kanssa ollut tapana käydä treffeillä -vanhempainilloissa (kiitos Isontytön koulun aloituksen). Niitä ennen, ollaan oikeilla treffeillä käyty viimeksi, kun Isotyttö oli noin yks vee, ja silloinkin oli sellainen tunne (meillä molemmilla) että jotain puuttui matkasta.

Mutta.

Tänään me menemme tuplatreffeille. Sepä nyt vasta jotakin. Eli ystävä pariskunta lähtee mukaan, ja minulla on jo nyt kivaa! Katsotaan, onko vielä illan päätteeksi. Usein käy niin, että tällaiset suunnitellut systeemit saatta kiristää jopa hermoja -kun yritetään pysyä suunnitelmassa. Nyt ei ole mitään suunnitelmaa. Ruokapaikka on ilmeisesti lukkoon lyöty ja siellä tavataan sitten, mutta ei muuta. Jatkojakin jo vähän puhuttiin, mutta no stress!! Ei kiristä yhtään.

Että luulenpa, meille olevan tulossa mukavan illan ja toivon että kavereilla on myös kivaa! Kyllä ne jo yhden illan ja yömyöhäisen on meidän kanssa pelannu, ja hengissä selvinny, niin joko niistä on kivahkoa olla meidän kanssa tai sit niillä on rutkasti urheilumieltä;)

Poikavauva

Jälleen näitä superihania uutisia!

<3Lämpimät onnittelut koko perheelle<3

Varmaan yksi kauneimmista lauluista joka koskettaa jokaisen äidin sydäntä, ainakin vähän<3

Raskassoutuista

Kun elämä on rankkaa, erilaisten vastoinkäymisten vuoksi, sitä kutsutaan raskassoutuiseksi. Minusta tuntuu nyt siltä. Ensinnäkin, veneessä on aivan liikaa eri tekijöitä, tapahtumia, ja toisekseen, siihen vuotaa vettä. Ja ikäänkuin se ei vielä olisi tarpeeksi, on ristiaallokko.

Sellaistahan se kaikilla välillä on. Olisi kiva kipata asioita yli laidan, mutta usein eri tapahtumat tulevat ulkopuolelta, eikä niihin voi itse oikeastaan vaikuttaa. Se on vaan mentävä läpi tulen ja jään, kohti uusia vastoinkäymisiä, mutta entisistä vahvistuneena.

Lasten elämä on kyllä tosi ihanaa. Se myös piristää itseä. Ja niinhän se on, että  ilo pintaan vaikka syvän märkänis. Kuitenkin, aurinko paistaa lopulta, ja kun pitää itsensä kiireisenä hyvissä asioissa, on ikävät helpompi kestää.

Tällä viikolla olen lupautunut kerhossa vähän avustamaan aarteen etsinnässä. Se on mukavaa, toivottavasti myös lapsista..

Ajattelin, että hyvä, että lapset on nyt nuorena tehty. Mikäli nimittäin tätä samaa rataa jatkuu, ollaan aika nuoria, kun viimeinen lentää pesästä. Toisaalta, tajusin myös sen, että parinkymmenen vuoden päästä meillä on aika monta omaa vanhusta hoidettavana, ja ehkä ennemminkin.. Että ehkei se kummoinen vapaus siitä urkene. Enkä usko, että huoli omista lapsista niiden aikuistuttua loppuu. Pahoin pelkään, että se vain kasvaa.. ikä nykysysteemissä sekään ole enää helpotus, kun saa viimeisenkin lapsensa vanhainkotiin, sitten se vasta taistelua onkin..