Saiskos olla?

Lueskelin eilen eräästä lehdestä naisesta, joka on hiljalleen, mutta yhä enenevässä määrin alkanut luomuilla ja ekoilla. Hänellä se kaikki alkoi kosmetiikasta, vaikkakin nykyään vaatteita myöten hän pyrkii hankkimaan ostoksensa luomuna, ruuasta puhumattakaan.

Ääripäitä on, mutta myös runsaasti välimallin kulkijoita, joihin itsekin taidan lukeutua. Omat motiivini ekologisemmille valinnoille eivät pohjaa niinkään oman hiilijalanjälkeni pienentämiseen, vaan ennemminkin terveempään elämäntapaan. Toiveeseen altistaa lapsia ja itseä vähemmän allergisoiville, ja jopa myrkyllisille tuotteille.

Iho on valtava elin ja mitä me sen kautta nautimme onkin mielenkiintoista. Se ihmeaineiden luettelo, joka on kaiken kukkkuraksi pienellä präntätty paketin kylkeen, ja kemikalion myyjän vakuuttelut siitä, että kyllä on testattu ja kyllä ne myrkyt elimistöön muualta tulee, eivät edesauta tekemään loppuun saakka asti harkittuja ratkaisuja.

Tuossa lehtikirjoituksessa tämä nainen ilmoitti julistaneensa omalta osaltaan pannaan 

-mineraaliöljyt

-parabeenit

-silikonit

-sodium laureth sulfaatit

-atsovärit.

Googletin näitä, koska itse olin julistanut pannaan vasta silikonit. Mineraaliöljyistä aloitin, ja aikamoisia tuloksia sainkin.

Toki vakuutteluja kuulee myös puolesta, mutta kun tiedustelin asiaa kosmetologiltani, hän ei puolustanut.

Suunaton määrä kulkee kaikenlaista myös suun kautta elimistöä kiusaamaan. Viime vuosina ovat eri ravintoterapeutit kannustaneet radikaalisti vähentämään valkoisen pois ruuasta. Pitäisi olla täysjyvää. Ei vehnää, sokeria, valkoista makaroonia ja riisiä. Satunnaisuus ei toki mitään, mutta jatkuva vehnämössön mässääminen aiheuttaa heidän mukaansa terveysriskin, nimenomaan suolistolle. No, olen samoilla linjoilla. Ja minulle se onkin kaksin verroin hankalampaa, tällainen sokerihiiri kun olen.

Eilen vaiherikkaan päivän päätteeksi, löpisin mukavan tuokion puhelimessa näistä aiheista hyvän ystäväni kanssa. Hän kertoi minulle intiaanisokerista, ja sitä olen tässä nyt lähdössä ostamaan. En tiedä, miten arvokasta se on, mutta jotain osviittaa antanee eräs nettikauppa jossa siitä sai pulittaa 9€/kg! Joten voi olla, että suuriin leipomuksiin sitä ei kärsi käyttää, kunhan nyt katsotaan. Tietysti sitä kyllä pitää testata.

Tämä ekoiluhommeli on ilmeisesti todellakin hiljalleen paheneva tauti. Ja mielestäni siinä on järki säilytettävä, eikä olla tunkemassa toisten korvia täyteen, koska harvoja nämä jutut kiinnostaa, ennemminkin ärsyttää jos yrittää puhua omalle kannalleen.

Kuitenkin, esimerkiksi fluorittomasta hammastahnasta on sanottava sen verran (sitä nimittäin suositeltiin minulle hiljattain), että fluori on maaperässä oleva alkuaine. Sitä ei saa syödä, mutta oikein käytettynä, juurikin hammastahnaa käytettäessä, se vahvistaa hampaita suojaavaa kiillettä joka pitää hampaat vahvana ja estää reikiintymistä. Erään tutkimuksen mukaan, alueilla joilla on fluoria sisältävää juomavettä, reikiintyminen on vähäisempää.

Tietysti, implanttihampaille tulee käyttää fluoritonta hammastahnaa.

No, alatko syynätä meikkivoiteitasi?

Paistatko ensikerralla täysjyvälasagnea?

Säntäätkö ostamaan fluoritonta vai fluorillista hammastahnaa?

Se jäänee nähtäväksi;)

Muistutus

Täytyy nyt tätäkin kautta muistutella kaikkia siitä, että Energetix Wellness tarjoaa kahden vuoden takuun kaikille tuotteilleen, koskien myös koruja.

Mistä muualta voi tällaisen takuun saada!

Mikäli siis jossakin tuotteessa ilmenee huomautettavaa, pyydän toimittamaan sen sille jälleen myyjälle, jolta olette sen ostaneet, ja hän hoitaa asian varmasti eteenpäin:)

Luonnollisesti, myös toiset jälleen myyjät auttavat mielellään.

Tämä riipus on minusta aivan ihana!!

Ja tämä myös<3

Eli mikäli näistä zirkonein somistetuista riipuksista irtoaa esimerkiksi kivi, niin takuusta kannattaa aina kysellä!

Syksy tuntuu kyllä ihanalta<3

Kesä kun oli niin olematon ja kummallinen, niin on ihanaa, että on nyt reilu syksy. Pimenevät illat ovat jotenkin rauhoittavia, ja niitä on alkanut tässä hiljalleen kaivata ja niistä myös nauttii. Toki, helmikuussa alan jo kovasti odottaa, että illat valostuisivat;)

Kovasti olen sytytellyt kynttilöitä iltoja sulostuttamaan.

Kuntoilukin tuntuu jotenkin mielekkäämmältä näin syksyllä. Kesällä laiskottaa.

Meillä olisi ollut vielä edessä piharakennuksen kunnostusta tässä syksyn mittaan, mutta (jippii!!) se jää ensi kesään, sillä pikkuinen siili päätti sunnuntaina alkaa horrostamaan tuon rakennuksen kyljessä. Eihän sitä nyt enää voi siitä häätää. Julistimme alueen suojelukohteeksi, ja ehkä laitamme siihen jonkinlaiset kepit muistuttamaan myös talvella tuosta pienestä nukkujasta, ettemme kippaile lunta ylenmäärin painoksi päälle.

Lapsista se on tietenkin kovin hauskaa ja suloista.

Siinäpä onkin koko perheelle sellainen mukavan passiivinen projekti;) 

Itsekäs sukupolvi

Tänään kuuntelin radiosta juontajien hörpöttelyä, enkä yleensä kiinnitä siihen sen suurempaa huomitota, mutta tänään.. taisi sappi kiehahtaa..

Siinä puhuttiin unelmista ja toiveista. Ilmeisesti tuhat ihmistä käsittäneen otannan mukaan, iso osa tiettyyn kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että heidän unelmiaan ja tekemisiää rajoittaa toinen ihminen. 

Tätä sitten alettiin puida.

Päällimmäiseksi minulle mieleen jäi se, että toinen ihminen ei saa rajoittaa omia unelmia. Varojen puute yms seikat ovat suvaittavia, hyväksyttäviä, mutta ei toinen ihminen.

Eihän sellaista tilannetta kovinkaan monella ole, ettei joku rajoittaisi. Sehän nyt on selvää, että jos on valinnut itselleen kumppanin elämään saman katon alla, ja haluaa siitä antamastaan lupauksesta pitää kiinni, että silloin kumpikin joutuu myös jättämään ö-mappiin joitakin unelmia. 

Nimenomaan sen toisen takia.

Näin joutuu kumpikin tekemään.

Mutta eikö tuo nyt ole pieni hinta siitä, että saa olla sen toisen kanssa.

Tilalle voi tulla yhteisiä unelmia, ja sitä minkä takia yhteen mentiin.

Entäs lapset?

Oma lapsi poistaa vääjäämättä tiettyjä unelmia.

Eikä se varmaankaan tunnu miltään uhraukselta, kun on niin suuren lahjan kuitenkin itselleen saanut.

Ystävät, vanhemmat..

Joku voi sairastua, ja ihmiset vanhenevat.

Unelmat siirtyvät syrjään, ehkä unohtuvat?

Ei.

Ne muuttuvat.

Kun nyt ajattelee asioita, joita haaveilin 18-vuotiaana,

puna nousee poskille.

Ihminen muuttuu.

Onko kuitenkin nyt niin, että nykyihminen on niin minä keskeinen, ettei mikään saa tulla tielle?

Onko niin, että itsensä toteuttaminen, unelmiensa eläminen ja niiden tavoittelu auraa syrjään kaikki muut? Jopa  perheen?

Voidaan lähteä eri suuntiin, ellei yhdessä onnistu?

Ihmiset ovat kamalan itsekkäitä. Hirvittävän lapsellisia.

Koska kaikki muuttuu, elämäntilanteet, oma minä, toiset..

Ihmisiltä puuttuu kyky aitoon rakkauteen ja empatiaan. Minusta tämä sanailu oli jotenkin nyt liian paksua. 

Eihän ne muutokset aina tietysti hyvältä tunnu, eikä velvollisuudet sen vertaa. Mutta itsekkyys on lapsellisuutta. Se on sitä, kun Pikkuemäntä nappaa rusinarasian mukaansa pöydältä ja menee piiloon syömään, ettei vain tarvitsisi jakaa.

Ei tarvitsisi antaa itseltään eikä itsestään.

Muistan kun olimme automatkalla ystäväperheen kanssa Tampereelle vuonna nakki ja makkara. Pikkuveljelläni oli perinteinen Lauantai-karkkipussi, josta hän alkoi tarjota kahdelle autokunnalliselle. Ne pussit eivät olleet sellaisia jumbo-pläjäyksiä kuten nykyään.

Tiesin, että ne pikkuisessa erillispussissa olevat suklaamakeiset olivat hänen herkkujaan, ja voi kun minua säälitti kun eräs nappasi ja pisti ne parempiin suihinsa.

Pieneltä pojalta vei sellaisen aarteen.

Eikä tuo tapaus ole hänen anteliaisuuttaan vähentänyt.

Ehkä ne suklaamakeiset olivat hänen sen hetkinen unelmansa.

Nykyään ei olla valmiita antamaan pois suklaamakeisia,

saati mitään muutakaan itsestään.

Ei ihme, että avioliitot ovat kriisissä, ja kaveria vaihdetaan mennen tullen.

Ugh.

Idea

Magneetti-pohjalliset kenkiin.

Nahkaa, ja kummassakin 10kpl väh. 1800 gaussin neodyymimagneettia.

Ollu hirvittävän tykätyt käytössä.

Tässä L-koon pohjalliset toivelahjaksi menossa perhepiiriin.

Nämä sopivat kyllä hienosti sekä naiselle, että miehelle.

Hintaa näillä on ainoastaan 35€.

Toimiessasi emäntänä/isäntänä,

myynnin ollessa vähhintään 350€ saat nämä ilmaiseksi,

tai tuotteen mikä sinua eniten miellyttää.

Syksyn makuja

Tänään bongasin uuden marjapiirasreseptin eräästä lehdestä.

Taikinaan tuli erittäin vähän sokeria minun makuuni, mutta runsas tomusokerihuntu kyllä korvasi sen, ja oli ehkä myös maultaan parempi niin.

Marjat tulivat piiraan sisään, ja toteutus oli hyvin yksinkertainen:)

Spinni menikin oikein hyvin tällaisen palasen ja ruisleipäsen voimin;)

Ei ole kesä vielä ohi.

Sankari kaipailisi vielä jonkinlaista lomareissua.

Mennään Puumalaan kun siellä on aina hyvä ilma.

Siellä on lintujen maailma ja myyrät tanssii siellä.

Kaikenlaisia mielikuvia sitä lapselle jääkin<3

Viime kesänä käytimme yhden hellepäivän, ja tutustuimme Puumalaan. Se oli oikein mukava päivä.

Mitäkö teimme?

Ajoimme sinne, söimme mansikoita ja eväät, jäätelöt..

Leikimme pienellä leikkikentällä, kävelimme satamassa.

Olimme yhdessä, perheenä.

Ja kaikkein eniten lapset muistelevat juuri tuota reissua.

Isotyttö oppi kaveriltä tänään uuden termin lintsaaminen.

Hohhoijaa.

Iltatoimien lomassa neiti kyselikin, josko hän voisi huomenna lintsata..

Milloinkohan minä voisin lintsata?

Lasten suusta

Totuus kuuluu lasten suusta, se on monta kertaa kyllä tässä jo huomattu. 

Viime viikolla, kun olin jälleen eräänä aamuna jättänyt Isontytön kouluun, ja suunnistin kauppaan, vastaan tuli kaksi -ehkä kolmasluokkalaista, poikaa.

Onko kello jo soinut? toinen kysyi.

Siis mitä?

Näkyykö minusta niin selvästi, että kyllä minä olen juuri koululta tulossa, ja tiedän kyllä onko kello soinut. Voi apua.

Samaisena aamuna seisoiskelin Isontytön kaverina koulun pihalla, ennen kellon sointia, ettei tarvitse yksin odotella kun yksi mukava tyttönen hänen luokaltaan tuli Isoatyttöä jututtamaan. En muista enää tarkalleen, mistä juttelimme, mutta jostain syystä tuli puhetta minun kouluajoistani, ja totesin että niistä on kyllä kamalan kauan.

No niinpä. tuo tyttö totesi..

Mutta yksi totuus se livahti minunkin aivoihini ensimmäisenä koulupäivänä, kun kevelimme jurkkää mäkeä koululle. Pikkuemäntä oli manducan kyydissä (loistokeksintö muuten se manduca ja kaikki muutkin ergonomiset kantoreput), Sankarille annoin vetoapua, ja hiki puski pintaan. Juuri ennen mäen loppua, kolme aikuista ja yksi uusi ekalainen pinkoivat meistä ohi. Kitkerästi hymähtäen katselin heidän vauhdikasta menoaan ja silloin ajattelin

kyllä se vauhti tuosta vielä hidastuu.

Oli ensimmäisen viikon viimeinen koulupäivä. Kellot olivat jo soineet, kutsuen koulukkaita sisälle, kun lähdin kävelemään kotia kohti. Silloin, tuon samaisen mäen laella, tuo sama ekaluokkalainen tuli vastaan aikuisensa kanssa (nyt saattajia oli siis enää vain yksi). Pahasti myöhässä;) Hymyni oli häpeilemättömän voiton riemuinen.

Ihana ilta

Tämän kaiken kiireen ja hutinan ja muutosrikkaan arjen keskellä oli ihanaa viettää iltaa naisseurassa:) 

Kiitos kaikille!!

Oli mukavaa miettiä -mitäpä muuta kuin tarjoiluja;)

Niinpä, näillä lähdettiin..

Pala tolkulla voita.

Lisäksi toki kermaa.. 

(Tulee väkisinkin mieleen erään rouvan omalle miniälleen lausuma vähättelevä tuhahdus:

 Kaikki on hyvvee kun laitetaan kermoo ja voita.)

Haribon uutuus - Chamallows Minis - eli pikkuruisia ja hyvin suloisia mini vaahtiksia.

Pätkiksiä oli enemmän kuin ilkesin kuvassa tunnustaa;)

Testissä myös Arla Keittiö makurahkaa,

sekä Dr.Oetker Viidakko nonparelli sekoitus.

Ja paljon paljon muuta nannaa;)

Näistä syntyi 25 kappaletta kuppikakkuja.

Kauniin vaahtolakin pursottelin kahdella värillä. Klassisella valkoisella, sekä syksyn oranssilla, tosin hempeämmässä sävyssä.

Ja koristeita koristeita:)

Minusta nämä oli tosi suloisia<3

Suolaisesta puolesta vastasivat pikkupizzat.

Täytteenä puretta, kinkkua, fetaa sekä juustoa.

Nämä taitavat olla perheen uusia suosikkeja, onneksi eivät siis ole kovin kummoisia tehdä, ja makuun voi vaikuttaa;)

Koulu sujuu hyvin.

Opettaja vaikuttaa onnekseni empaattiselta, niitä läksyjä tulee vain yksi päivässä. Ja viikonlopuksi luvattiin, ettei ollenkaan. Joten olen jo tämän päivän olympiamitalini jälleen ansainnut. Näin kova tahti jos jatkuu, olen pian ylikuntoinen, ja tipun kovaa ja korkealta..

Iso tyttökin pärjää hyvin. Tuntuu, että hän on isompi, kuin tiistai aamuna, kun otimme ensiaskeleet kohti koulua.

Tänään kotimatkalla, hän piti minuun jo noin kolmenkymmenen metrin välimatkaa..

Tämän tunnustuksen sain tuollaiselta tytöltä<3

Voi kiitos<3

Hmm.

http://tyttotuo.blogspot.fi/

http://wwwnopsupopsu.blogspot.com/
http://kukkakontti.fi/blogi/
http://rouva-v.vuodatus.net/
http://www.annadammert.fi/blogi/

Tässä muutamia, joille haluaisin saman post it-lappusen lähettää:)
Huomatkaa nopsupopsun sivuilta linkki blogiin, jossa arvotaan nopsupopsu hattu!!

Kiitos ihanasta ylläristä,
ilman tätä ois jääny postaaminen tältä päivältä.
Sain nimittäin olympia suoritukseni kunnialla kirkkaimmalle mitalille. Huolimatta siitä, että laitoin pikku söpöt yllärit Ison tytön iloksi kontaktimuovin alle odottelemaan..

Vähän tuo koulun aloitus on ehkä fiiliksiä kiristänyt. Ehkä.
No, ehkä huomenna oon paremmalla tuulella.
Mutta kukapa sitä aina jaksais olla naama messingillä, voi kun ihanaa -  voi kun ihanaa. Ja miks pitäis?

Nyt minuu väsyttää,
ja post it-lappu hymyilyttää.
Huomenna on kivaa tiedossa,
joten ehkä hipsin kohta keräämään sitä silmällä pitäen voimia;)
Hyvää yötä<3

Ps. Tässä tuon kiertämään tarkoitetun kiitoksen säännöt, jotka bongasin Pienestä onnenpesästä.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it - lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Pikku reppuselät

Radiosta kuuntelin sivukorvalla tässä viime viikolla, että pienten lasten vanhemmat ovat jonkin mittauksen mukaan holtittomampia kuskeja liikenteessä.

Liikennekasvatus alkaa pienestä.

Eräs autokoulun opettaja sanoi, että heillä on kova työ juuriessa nuorten päästä pois niitä asenteita ja malleja, joita nämä ovat jo ensimmäisten kahdentoista elinvuotensa aikana oppineet. Saati sitten sen jälkeen..

Monin paikoin pienet ja isot koululaiset ovat jo koulutielle astuneet, ja sen tiedon valossa, että vasta kaksitoista vuotias on kypsä liikenteen seassa liikumaan, on näitä varottavia lapsia aikas paljon. Ollaanpa siis tarkkoina, muulloinkin kuin elokuussa, ne lapsoset kun taivaltavat kotoaan kouluun ja taas kotiin viitenä päivänä viikossa, seuraavaan kesälomaan saakka..

Meillä heitettiin pienin, viimeinen, kesälomareissu tässä koulun aluspäivinä, ja tänään kovalla huiskeella pakattiin reppu, etsittiin sisätossut, ja käytiin ostamassa ne xylitolipastillit. 

Huomenna saan sitten ensimmäisen läksyn, Aapisen muovittamisen;)

Minä oon niin supernipo kyllä sellaisissa asioissa kuin esimerkiksi kirjan muovituksessa. Ei saa olla ainoatakaan ruttua eikä ilmakuplaa. Se olis ihan kamalaa. Siksi aion suorittaa tuon tärkeän tehtävän yön hiljaisuudessa, ja näin maksimoida ympäristön suotuisat olosuhteet. Sehän on suorastaan olympiatason suoritusta;)

Kyllä se elämä muuttuu kovasti, kun koulutie alkaa. Itseäni ei jännitä niin paljoa kuin vuosi sitten eskarin kynnyksellä. Luotto kouluun, ja opettajaan on kova, ja realistinen.

Kyllä minä selviän.

Nyyhkäyksiä

Äidin sydäntä kirveli suunnattomasti, kun puhelimen toisesta päästä Isotyttö nyyhkytti ikäväänsä kyläpaikassa, jonne hän oli jo kauan toivonut pääsevänsä.

Lapsia on kahdenlaisia, niitä joiden ikävä pahenee, mikäli he soittavat ikävän iskiessä. On myös Isontytön tyyppisiä, joita soitto helpottaa.

Olin kyllä illalla jo varustautunut ajelemaan Isontytön luokse yöksi, ellei olo helpota.

Helpottihan se ja yö meni hyvin ja hetkinen sitten sain puhelun, jossa hän hehkutti kuinka hirween mukavaa heillä on:)

Ihanaa<3

Kyläpaikan täti oli jäänyt hiljattain pois vakituisesta työpaikastaan, omasta valinnastaan. Isotyttö kuuli tästä eilen. Hän kertoi puhelimessa alkaneensa heti suunnitella lahjan hankintaa:) Tänään hän olikin päässyt käymään kaupassa.

Mie kysyin paljon sellainen kukkakimppu maksaa, mutta se oli hirveen kallis, eikä miun rahat olis riittäny. Sit myö kateltiin keksipaketteja ja ostin sellaisen viljakeksi paketin. Sit mie tein kortin, eikä se yhtään arvannu.

Nyt puolestaan äidin sydän paisui silkasta riemusta.

Suunnattomasta ylpeydestä.
Silmänurkassa kimmelsi ja nyyhkäys pyrki huulille. 

Olenhan minä sen tiennyt,

mutta minulla on kyllä niin suloinen, niin huomaavainen Isotyttö.

Ja siinä mukana kasvaa pikku Sankari, jonka sydän on puhdasta kultaa<3

Omat suloisuutensa on tässä yksinomaisesta vanhempiensa ja isovanhempiensa huomiosta nauttiva Pikkuemäntäkin tuonut esille, isojen sisarusten reissatessa. Tuntuu, että minulla on maailman suloisimmat lapset.

Niinhän minulla on<3

Sankari sulattaa

Jäykkäniskaisinkaan seurue ei pysty vastustamaan Sankarin vetovoimaa. Ei liioin välttymään vähintään leukaperien ylöspäin suuntautuvilta nytkähtelyiltä, pienen poikani avattuaan sanaisen arkkunsa, joka on osoittautunut aivan loputtoman pohjattomaksi<3

Esimerkiksi, kaverimme mies katsoi lasten perään pienen hetken tässä yksi päivä, ja laittoi lapset takuuvarman lastenvahdin eteen -dvd:tä katselemaan. Valikoita selatessa lapset ohjeistivat valitsemaan suomen kielen. Mies sanoi, ettei se käy, vaan hän valitsee swahilin kielen.

Sankari pärähti itkemään siitä paikasta.

En mie ymmärrä ulkomaan kieltä.

Oli löytynyt leffaan suomen kieliset dubbaukset..

Onpa meillä myös syöty tässä viime päivinä niin hyvää rahkaa että pää halkee.

Puhumattakaan niistä anopin tuomista (aito kiitos minun puolestani) shortseista jotka Sankari veti eilen jalkaansa. Ne sitten sattuivat illalla kastumaan, kun isi vei hänet uittamaan venettä rannalle. Se ei Sankariani  surettanut.

En mie oikeestaan ees tykänny niistä housuista kun ne on liian isot. Mie jos vejän ne jalkaan niin ettehän työ tunne että mie oon teijän poika.

Tänään käytin isoa tyttöä kampaajalla hiusten leikkauksessa, ja sitten suuntasimme koko perheen voimin kaupungille. Reissun päätti pizzalassa ruokailu. Paikallinen pizzeria Capero on aina kuulunut suosikki paikkoihimme täällä kotopuolessa, ja onpa siellä tullut siten eräänkin kerran vierailtua.

Meitä tuli palvelemaan ystävällinen tarjoilijatar. Sankarilla oli tosin heti pientä palautteen poikasta annettavana..

Mie en ymmärrä näistä teijän ruokalistoista yhtään mitään kun mie en osaa lukee. Teijän pitäis laittaa näihin kuvat niin sitten ois parempi.

Mikä aloite;)

Tarjoilija kiitti kauniisti pikku poikaa hyvästä vinkistä, ja pian massut tuli täyteen herkku pizzaa, Fantaa ja loppuriemuksi tarjoilija toi lapsukaisille vielä Muumi-tikkarit:)

Nyt alkaa meillä yläkerrankin muuttelut olla kivalla mallilla, olen tyytyväinen. Nyt kun sen vessan sais tehtyä. Kyllä sen homman aloitus muuten tuntuu rasittavalta. Tosin alkaa Isolla tytöllä olla sellaiset elkeet jo, että ihan oikeesti tarttetaan sellainen naisteitten vessa, jossa saa myös peilailla<3

Nooh, se on ollut työn alla nyt liki kolme vuotta;)

Ja on edelleen..

Niin katoavaa..

on voimat ihmisen, vain tuuli puhaltaa...

Näin laulelee Johanna Kurkela.

Meillä on moni muukin asia katoavaa;)

Kesälomareissulla Isontytön uusi rannekoru jäi ilmeisesti hotelliin, kun en sitä löydä.

Hänellä oli Energetixin keräilyrannekoru, johon olin hankkinut tällaisen ensimmäisen osan:)

Nyt tilasin juuri uuden rannekorun ja yhden uuden osan siihen, mikäli se entinen nyt jonkin laukun pohjalta sattuisi löytymään:)

Laspsille nämä keräilykorut on olleet tosi ihanat<3 Paitsi että ne on suloisia, varsinkin Pikkuemännän ranteessa killuva koru:)

Ne ovat myös hyvää käyttöä kestäviä!

Miksikään ei ole mennyt tuo Pikkuemännän koru, vaikka se on välillä hiekkalaatikkoleikeissä, välillä suihkussa, välillä suussa..

Näitä sitten hiljalleen keräilen:)

Minulle sanottiin kun alottelin, että koruina nämä ovat poikkeksellisia siten, että ne ovat niin huomaamattomia käyttää, että se jo tuo iloa. Iho ei jää joustorannekkeiden väliin, eivätkä ne tosiaan tunnu päällä. Sen vuoksi varmaan Pikkuemäntäkin antaa korun olla, eikä ole sitä vaatinut pois otettavaksi. 

Nyt aloitin tänään taas työt täysillä!

Joten eikun kanssani kutsuja sopimaan!

Ja toki otan myös niitä irtotilauksia vastaan, sillä suljin oman verkkokauppani, huomatessani, että henkilökohtainen palvelu se on miksi tätä työtä tehdään:)

Oikein kaunista elokuun alkua kaikille<3

Elämän ihme

Elämän ihme tosiaan on jokainen syntymä!

Paljon onnea siis uudelle pienelle lapsoselle, joka näki päivän valon eilen illalla<3

"Pienenä selviät mistä tahansa 

olemalla ihana" J.S.

"Muistinmenetys:

Tila, joka saa synnyttäneen naisen tekemään sen uudelleen." J.S.

Isotyttö on elänyt tässä odotuksessa vahvasti mukana. Olen kuullut mietteitä, joita hän ei ole aiemmin kertonut. Esimerkiksi eräs kerta jolloin hän oli mukanani neuvolassa, koska ajattelin, että hänestä olisi hauskaa kuulla Pikkuemännän sydänäänet äidin masusta. Sillä reissulla mahan pinnalta mitattiin toki myös se kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta.

Iso tyttö sanoi ettei pitänyt siitä, että neuvolatäti paineli mahaani, hän pelkäsi että he veisivät minut pois. En ikinä ollut arvannut, että hän tunsi niin. Pelkäsi siten. 

Kuinka mahtaa niiden lasten psyykeille käydä, jotka ovat mukana itse synnytystä seuraamassa? Onko lapsen paikka ihan oikeasti siinä tilanteessa äidin luona?

Iso tyttö toivoi eilen, että vauva syntyisi "että tämä stressi loppuisi vihdoin". No syntyihän se sitten;) ja Iso tyttö ehti tehdä pienen piirustuksenkin synnyttäjälle, ennen tositoimia.

Siinä toivotetaan

hyvää synytystä.

Uuden vauvankin sain jo käydä sylittelemässä.

Kyllä ne on pieniä. Miten sen saattaakin unohtaa?? Olen Pikkuemäntää ihan vauvana edelleenkin pitänyt.. Ja onhan hän -meidän vauva<3

Kaikkea hyvää vielä koko pikku perheelle<3

P.S. Kuvien vauvat eivät liity tapahtuneeseen :)

Valoa iltoihin..

.. ja pian päiviinkin;)

Päivän pituus on tänään 17h 8min,

kymmenen päivän päästä enää 16h 17min!!!

Tätä ennakoiden<3

Kynttilät Partylitelta:)

Ihastuin näihin led-kynttilöihin, koska koen etteivät ne aiheuta tällaisessa vauhdikkaassa lapsiperheessä vastaavaa vaaraa kuin perinteiset kynttilät.

Harsojen heiluessa, ja nallejen lennellessä ehtii vielä Pikkuemäntä omat temppunsa kynttilöiden kanssa tehdä. Siitä syystä meillä poltellaan vain lasten nukkumaan menon jälkeen, tai kun meillä on vieraita, ei siis normi iltoina.

Niin siis niitä kynttilöitä:)

Lisäksi nuo saa ajastettua niin, että ne syttyy joka ilta samaan aikaan viideksi tunniksi palamaan ja sammuvat sitten taas.

Kesä on ollut kuitenkin niin ikävä ilmojen suhteen, etten ole vielä valmis syksyyn, ja pimeneviin iltoihin. Olen nimittäin vuodenaika ihminen. Normaalisti odottaisin jo innokkaasti syksyä, mutta tällä kertaa toivon, että kesä jatkuisi vielä vähän..

Siitä huolimatta, 

kynttilät ovat valmiina<3

Luonnon kauneutta

Aurinko paistaa taas, ja lapset ovat mustikan siivoustalkoissa naapurin puolella;) Nooh, en minäkään toki lervi, heti pian teen lounaan loppuun, ja eiköhän ne piiperotkin sieltä pian palaile..

Nappasin tähän vielä muutaman kuvan viikonlopun juhlista. Siellä haluttiin käyttää koristeluissa luonnon kukkia, sekä puutarhan kukkia, omasta puutarhasta. En ollut itse ajatuksen toimivuudesta lainkaan vakuuttunut, ennen kuin näin sen käytännössä. Sain eteeni sankollisen erilaisia kukkia, ruususta päivänkakkaraan, ja varvusta hortensiaan.

Sekä kippoja ja purnukoita joihin niitä piti sitten alkaa laitella. 

Täytyy sanoa, että lopputulos oli oikein viehättävä. 

Päällystimme pöydät valkeilla liinoilla joiden päälle asettelimme pienemmät, värikkäämmät liinat. Koko väriloiston kruunastivat kukkaset.

Ainoastaan juhlaparien pöydissä oli asetelmassa kaksi ruusua. Mielestäni, jäykät kasvitarhojen tuotokset, eivät olisi kyenneet samaan tunnelmointiin.

Juhlasali muuttui suht synkästä ja epäsiististä tilasta, romanttiseksi, valoisaksi, kauniiksi. Juuri oikeanlaiseksi. Oikein säälitti purkaa komeus sunnuntai aamuna, mutta minkäs teet;)

Pieniä pöytäasetelmia.

Parien pöytä -pääparien

Kuvat ei tietysti tee minkäänlaista oikeutta..

Se nyt on vaan uskottava että asia on niin kuin sanon;)

Tähän tuli tarjolle kylmät ruuat

On tässä tällä viikolla päästy ihanasti kesästäkin nauttimaan!

Matot on tosiaan pesty, ja kuivaneetkin jo.

Uimassa on käyty ja grilliä lämmitelty.

Väsymys kieltämättä painaa kevyesti, mutta nyt on ihanaa kun ei ole mitään jutskia edessä, saa keskittyä ihan vaan omaan eloon.

Ihania luonnon lahjoja oli pakko tallettaa kuviin uintiretken lomassa<3

Nyt kyllä alkaa hieman sormet syyhytä puutarhahommiinkin. Kunhan elokuu kulkee hieman pidemmälle, niin ehkä myllerränkin puutarhassa. Ehkä tilaan multakuorman, ehkä käyn taimitarhoilla. Ehkä unohdan koko homman ensi kesään:) 

Eihän sitä koskaan tiedä.

Ehdotonta rakkautta

Ihmiset ovat siitä ikäviä olentoja, ettei monikaan kykene tuntemaan ehdotonta rakkautta. Luonnollinen äiti-lapsi suhde on sellainen. 

Kuitenkin ylipäätän pienet lapset osaavat tuon taidon. Minne se sitten karisseekaan matkan varrella..

Nan Fairbrother sanaili seuraavasti

Kaikkein vaikeinta on oppia olemaan

kiintymyksen kaivo eikä soliseva lähde

-osoittaa rakkautta toista kohtaan silloin

kun hän sitä kaipaa eikä silloin kun itsestä 

tuntuu siltä.

Kun Iso tyttö syntyi, hän soi seuraavana päivänä suloisimman pikku hymyn ukilleen joka piteli häntä käsivarsillaan hartiat korvissa.

Tuo rakkaus ei ole haalistunut.

Ukki on kuningas..

..onko se mikään ihme?

Pikkuemäntäkin on ukkinsa pauloissa, ei ehkä aivan yhtä palavasti, mutta lähestulkoon kuitenkin. Sankari puolestaan on niin toiminnan mies, että on aina joka rassaus hommassa kyllä mukana. Siitäpä sitä saa arvokasta oppia, ja myös se on sitä yhdessä vietettyä aikaa.

Siinäpä meille mallia<3