perjantai 10. helmikuuta 2012

Nallepäivä

 Tulin juuri hetki sitten Eskarilaistani viemästä. Juon tässä lämmintä teetä, ja yritän sen avulla vähän itsekkin lämmetä. Olipahan taas aamu, täytyy sanoa. Toisaalta, kerrankin, ei ollut mitään ongelmaa heräämisessä (Eskarilaisella siis), ja olimme ovesta lähdössäkin juuri kellolleen oikeaan aikaan.. linja-autoasemalle.

 Eskarissa keksittiin kiva ajatus viettää Nalle-päivää tänään. Jokaisen oli määrä tuoda oma nalle, ja nallejen tarinoita ja kuulumisia vaihdetaan sitten päivän aikana. Vaan onko kellään Nallella sellaista tarinaa kuin meidän Eskarilaisen nallella on..
 Illalla, kun tulimme kotiin, Eskarilainen alkoi etsiä kiivaasti juuri sitä parasta nalleaan. Sitä nallea jonka hän sai ukilta ja mummilta ikävän helpottamiseen. 

Nallea ei löytynyt mistään. Muistelin, että se oli ollut viimeksi mukana ukin luona, joten ehkä se on jäänyt sinne.
Mitäpä muuta, kuin ukille soittamaan, ja siellähän se nalle köllötteli 40km:n päässä.

"Nyt ukki lähdet heti hurruuttamaan tänne sen nallen ja yöpuvun kanssa, menet sitten aamulla kotiin. Tai toinen vaihtoehto on, että tuot nallen eskarin pihaan puoli yhdeksäksi."

Ukki ei suostunut, Eskarilainen lykkäsi puhelimen minulle, ja syöksyi yläkertaan parkumaan entistä kovemmalla äänellä. Minä siinä sitten puhelimessa pähkäilin, että mitäs nyt pitäisi tehdä. Ehdin jo ääneti harkita, että lähden nallea yönselkään hakemaan. Ja sen olisin tehnyt, mutta keksin huomattavasti paremman idean: linja-auto.
Ukki siis vei nallen 6.55 lähtevään linja-autoon, soitti meille kun nalle oli matkalla, ja me olimme nallea vastassa, kun se saapui linja-autoasemalle 7.40.
Nalle matkusti nenä lasissa.


Eskarilainen kiipesi bussiin nallea hakemaan ja kuskia kiittämään. Hymy oli herkässä kaikilla paikalla olijoilla, vaikka posket olivatkin jäässä.
Lämmin kiitos linja-auton kuljettajalle, joka huolehdit Eskarilaisemme nallesta tänään!!

Nalle ja Eskarilainen ovat nyt työn touhussa, loppu hyvin kaikki hyvin. Tänään eskarimatkaan kului tunti (oikea matka olisi n.300m). 

<3 Mitäpä ei äiti -ja isovanhemmat- lapsen eteen tekisi<3
Kiitos siis myös lasteni isovanhemmille -omille vanhemmilleni!

1 kommentti:

  1. Siis en kestä miten ihanaa ja liikuttavaa! Onpa tosiaan tarina.

    VastaaPoista