Sitä sanaa ei suustaan sano,
minkä kelkassa ei käy.
Tällaisen viisauden oli oma isomummoni laittanut aikanaan elämään, ja itse tykkään käyttää sitä, ehkä jopa jonkinlaisena varoituksena.
Muistanpa ponnekkaan lausahduksen, noin puolitoista vuotta sitten, eräältä ystävältäni, jonka mielestä lapsiluku oli jo täysi;) No, saahan naisen mieli toki muuttua;)
Onnellista odotusta vaan<3
Olen sortunut itsekin samaan.. Sankarin jälkeen kiikutin nimittäin toiselle ystävälleni äitiysvaatelaatikon joka on kaveriporukassa kiertänyt tarvitsijalta toiselle. Sanoin etten halua enää ikinä sitä lootaa takaisin! Tulipa vaan aikanaan kuitenkin tarvetta..
Eilen sitten innostuin kehumaan kuntosalilla, että ollaan oikeastaan oltu tosi terveinä loppujen lopuksi. Minäkin sairastelen suht harvoin!
Tadaa!
Tässä sitä ollaan, kuumeessa.
Onpa siis ehkä parempi olla niin ponnekkaasti julistamatta tällaisia asioita, joissa saattaa olla muutama muuttuja.
Siis minähän en julista enää ikinä mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti