Kun elämä on rankkaa, erilaisten vastoinkäymisten vuoksi, sitä kutsutaan raskassoutuiseksi. Minusta tuntuu nyt siltä. Ensinnäkin, veneessä on aivan liikaa eri tekijöitä, tapahtumia, ja toisekseen, siihen vuotaa vettä. Ja ikäänkuin se ei vielä olisi tarpeeksi, on ristiaallokko.
Sellaistahan se kaikilla välillä on. Olisi kiva kipata asioita yli laidan, mutta usein eri tapahtumat tulevat ulkopuolelta, eikä niihin voi itse oikeastaan vaikuttaa. Se on vaan mentävä läpi tulen ja jään, kohti uusia vastoinkäymisiä, mutta entisistä vahvistuneena.
Lasten elämä on kyllä tosi ihanaa. Se myös piristää itseä. Ja niinhän se on, että ilo pintaan vaikka syvän märkänis. Kuitenkin, aurinko paistaa lopulta, ja kun pitää itsensä kiireisenä hyvissä asioissa, on ikävät helpompi kestää.
Tällä viikolla olen lupautunut kerhossa vähän avustamaan aarteen etsinnässä. Se on mukavaa, toivottavasti myös lapsista..
Ajattelin, että hyvä, että lapset on nyt nuorena tehty. Mikäli nimittäin tätä samaa rataa jatkuu, ollaan aika nuoria, kun viimeinen lentää pesästä. Toisaalta, tajusin myös sen, että parinkymmenen vuoden päästä meillä on aika monta omaa vanhusta hoidettavana, ja ehkä ennemminkin.. Että ehkei se kummoinen vapaus siitä urkene. Enkä usko, että huoli omista lapsista niiden aikuistuttua loppuu. Pahoin pelkään, että se vain kasvaa.. ikä nykysysteemissä sekään ole enää helpotus, kun saa viimeisenkin lapsensa vanhainkotiin, sitten se vasta taistelua onkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti