Ei äidin silmille

Patavahti, tai mikä lienee nimeltään, tuli poimittua matkaan käsityöläiseltä eräänä kesänä. Olimme poimimassa kukkia luomutilalta, jossa järjestetään joka kesä kesäkukka päivät. Isohkon kimpun sai poimia mieleisiään kukkia 5€:lla, auringonkukat tais olla 1-2€/kpl.
Siellä oli ihan kuivatettavaksikin kelpaavia kukkia, joista saattoi kerätä itselleen kimpun talven ajaksi kestämään:)

On muuten aika näppärä keksintö. Ja kaunis:)

Pikkuemäntä halusi välttämättä istua muovisessa laatikossa vauvansa kanssa ja lukea kirjaa.. Vauva näytti olevan hätää kärsimässä..

Tänään sain olla Sankarin kanssa hetken kahdestaan. Pikku-ukko kehittelikin hyvät leikit. Eripaksuisista satukirjoista syntyi mainio autotalo, ja rataakin hieman siihen ympärille. Itse seurasin touhuja vaivihkaa viereisestä huoneesta.

Sitten, Sankari nappasi huoneitten välisen oven kiinni.

En haluu että sie katot.

Harmitti.

Oon aina yrittäny kannustaa lapsia, Isoatyttöä erityisesti siihen, että meidän aikuisten edessä saa leikkiä. Että se on lasten työtä, ja hyvin tärkeää. En ole halunnut, että siihen tulee nolostelu aspektia. eikä Isolletytölle sellaista ole tullutkaan. Se on mahtavaa.

Mutta Sankari!

Sellainen luonnonlapsi, ei halua että äiti näkee autoleikkejä.

Hmm.. Onhan sitä omaa tilaa toki annettava, mukavia salaisuuksiakin pitää pienillä olla.

Kuitenkin kun leikit oli päättyneet, kerroin Sankarille, että äiti rakastaa katsella hänen leikkejään. että ne on tosi hienoja.

Sain kyllä ihanan hymyn.

Ja valtavan puhetulvan..

Kädessään, vanhan romulle menneen automme avainta heilutellen, Sankari kertoi, että aikoo rakentaa aikuisena auton, joka sopii siihen avaimeen. Avain kun on valmiina, ei puutu kuin auto! 

Poika on mieltynyt Fiatiin! Miksi ihmeessä?!

Yritin selittää, että äiti ja isi ajeli joskus fiutsulla, ja se on talvella kamalan kylmä auto. 

Oliko siinä katto? kuului kysymys.

Oli siinä katto, mutta silti.

No Sankarin suunnitelmissa on rakentaa vanhan Nissanin avaimeen sopiva katollinen, lämmin Fiatti.