lauantai 30. maaliskuuta 2013

Yksityiskohtia tuntematta

Eilen ihmettelin Hesarin uutisointiaopettajan ja oppilaan välisestä yhteen otosta. Opettaja oli työntänyt huonosti käyttäytyvän oppilaan ulos koulun ruokalasta ja häntä uhkaa nyt irtisanominen. Koskapa en itse tilannetta nähnyt, en voi siihen kantaa ottaa, mutta rupesinpa kuitenkin pohtimaan.

Ymmärtääkseni opettajien oikeudet puuttua huonoon käytökseen ovat erittäin riisutut. Ilmeisesti luokasta ulos käskeminenkin voi loukata lapsen oikeuksia. Ja toisaalta, ellei oppilas poistu käskettäessä, mitä sitten? Hamaan historiaan ovat jääneet ne ajat jolloin opettajan oikeudet olivat rajattomat. Kun karttakeppi meni poikki, mutta oppilas ehti onneksi vetää sormensa alta pois välttyen vahingolta. Onneksi tällaisesta on tehty loppu.

Kuitenkin, myös opettajien auktoriteetti ja oppilaiden kunnioitus opettajia kohtaan on myös huuhdottu likavesien mukana. Aluksi mainitsemassani tapauksessa uutinen puhui oppilaan merkittävän huonosta käytöksestä opettajaa kohtaan.
Tällaisen edessä opettajat lienevät voimattomia.
Voihan se ehkä näkyä numeroissa sitten, mutta kuinkas pudotat huonon käytöksen vuoksi numeroa. Eihän käytös liity matematiikkaan, eikä äidinkieleen mitenkään.

Alkaa olla koulu minun nähdäkseni vaarallinen paikka. Kun nuoret teini-iän hormonimyrskyissä vellovat, nykyviihteellä itsensä kyllästäneet aikuisen mittaiset nuoremme huomaavat, että rajaton valta onkin itse asiassa nurinkurisesti siirtynyt entisaikain opettajilta nykypäivän oppilaille, ei mahda olla jälki kovin kaunista.
Ei ole pakko mitään, totella ei tarvitse. Päätä saa aukoa.

Ihmettelenpä vain, kuinka pienestä alkaen opetammekaan lapsia kärsimättömyyteen. Ennen aikaan, Muumilaakson tarinoita tuli televisiosta kerran viikossa, tiistai iltaisin. Nyt se tulee joka arki aamu, ja omat lapseni huokailevat, kuinka eivät malttaisi odottaa mitä seuraavassa jaksossa oikein tapahtuukaan.
Ennen oli pakko odottaa viikko.
Jaksoja ei ollut saatavilla vhs:llä, dvd:llä..

Ja kuinka viatonta viihdettä muumit ovatkaan, siihen verrattuna mitä kaikkea on nyt tarjolla..

Entäs vielä aiemmin, kun paras lelu oli pallo. Potkupalloa, seinäpalloa, polttopalloa, lentopalloa..
Aina kaikki kehitys ei kuitenkaan ehkä kehity parempaan suuntaan.

Tuntuu vähän kummalliselta tämä nykyaika.


1 kommentti:

  1. No niin tuntuu! Jos opettaja ei saa edes enään hihaan tarttua ja ohjata ulos luokasta ilman, että potkut uhkaavat, niin ihmettelenpä vain, että mihin tämä maailma on menossa.

    VastaaPoista