Ihan pieniä lumilaikkuja on siellä täällä, minne niitä tuli kolattua kinoksiksi, mutta muuten alkaa olla maa jo paljaana. Pitää alkaa pihapuuhiin. Haravoida nurmi ilmavaksi ja siistiä talven runtelema kukkapenkki. Ruusut olivat kovilla vähäisen lumen vuoksi. Osittain tietysti myös senkin vuoksi, etten tämänkään talven ajaksi niitä mitenkään suojannut.
Meitä kiinnostaa nyt kovasti, milloin suojelukohteemme hiljainen uinuja lähtee liikkeelle, vai onko jo lie lähtenyt. Ei uskalleta tarkemmin mennä vielä tutkimaan, ettei pikku parkaa häiritä ainakaan.
Tässä on ollutkin huisketta ja hutinaa pari viikkoa. Aloitimme sen remontoinnin jälleen, ja se onneksi alkaa olla loppusuoralla.
Aiemmin taisin jo bloggailla siitä, kuinka ihminen joka vahvasti jotain julistaa, usein joutuu sanansa syömään. Esimerkiksi, että en ikinä koskaan milloinkaan mene naimisiin tai muuta vastaavaa.
Nyt minun kuitenkin kovasti tekisi mieleni julistaa, etten enää ikinä hommaa remonttikohdetta. Saas nähdä.
Sain viime viikolla tähän huiskeen keskelle jännän pyynnön.. Tehdä kampauksen kaverille hänen mumminsa hautajaisiin. Nyt tuntuu että viimeinen vuosi on ollut hautajaisia täynnä. Kurjimpia mahdollisia aiheita koota suku yhteen.
Mitäpä siihen voi sanoa.. Jaksamista surun keskelle.
Mutta kampaus asiaan palatakseni, minähän en mikään kampaaja ole. Omaa tukkaa tule joskus väkerrettyä, moninaisin lopputuloksin, joskus paremmin onnistuen, joskus pelkkään yrittämiseen tuskastuen.
Toin tämän faktan esille, enkä uskaltanut kovin kummoisia luvata, muuta kuin yrittää.
En voi itsekkään uskoa miten uskomattoman upea siitä sitten tuli!!
Sallittakoon tämä vaatimaton ;) riemuitseminen.
Tässä Isotytön kuvailuja tekovaiheessa.
Valmista tuotosta sitten alla.
Hmm. Harmikseni huomaan, ettei kuvia ole ollenkaan toiselta puolelta päätä. Puhelimessa kyllä olisi.. Kampaus tosin painottuikin täysin oikealle puolelle päätä. Vasemmalla puolela on yksikkö kiehkura ja kylläkin komeita "pomppuja" ja punontoja jotka johdattelevat kohti kiharaputousta.
Kyllä ihmettelen edelleenkin, ja tyytyväinen olin:) ja olen.
Uusi viikko se jälleen on alkamaisillaan, mutta sitä ennen aion nauttia täysin rinnoin maailman parhaasta pannukakusta hillon kera.. annan varmaan vähän lapsillekin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti