Hupsista..

Nyt tuli kyllä mahdottoman pitkä väli tähän kirjoitteluun:)

Anteeksi nyt kovasti. Onpahan vaan jälleen takana aikamoisia huiske viikkoja, ei puhettakaan tasaisen rauhallisesta arjesta;) Kevätvauhtia, tai itseasiassa, kyllä nyt taitaa jo kesätahti olla päällä.

Postattavaa olis paljon, mutta otetaan yksi asia kerrallaan.

Ensinnäkin, Sankari oppi ajamaan ilman appareita. Jippii!

Ei olla koskaan aiemmin yritetty sitä, ei edes ehdotettu. Niin nyt kävikin sitten niin, että eräänä kauniina sunnuntaina Sankari vaati yks kaks, että apparit pitää irrottaa. No, lähdin sitten melko innottomasti etsiskelemään naapurin työkaluvajasta sopivaa lenkkiavainta.

Sitten talutettiin pyörä tien varteen, ja noh -siitä se sitten lähti. Seuraavana päivänä Sankari tuli luokseni kysymään

Äiti, miksei minulle järjestetä juhlia kun mie opin ajamaan ilman apupyöriä kun siskollekkii järjestettiin ne lukujuhlat?

Kyllä hävetti! Olisinpa itse ymmärtänyt sitä ehdottaa. Jotenkin tämä latvalaho on nyt vaan niin pitkälle edenyttä, ettei tuollaisia perusselvyyksiäkään tajua;)

Tottakai pitää juhlat järjestää tuollaisen saavutuksen kunniaksi, ja sitten myös järjestettiin. 

Nyt ollaan eletty myös hyvin haikeita hetkiä.

Sankarin tie kerhopolulla päättyi tänään ja kesäloman jälkeen alkaa vaellus eskarin kautta koulutielle. Meillä on edessä ensimmäinen syksy sitten vuoden 2007, kun emme kuljeta ketään lapsistamme kahdesti viikossa kerhoon. Pikkuemäntä ehkä aikanaan sinne (toivottavasti) pääsee, mutta toistaiseksi kerhoilut ovat siltä osin ohi. 

Sankari itki viime viikolla jo kerhoikävää.

Minullekin tulee ikävä. Vaikka meillä on Pikkuemännän kanssa mahdollisuus kerhoilla perheille tarkoitetun toiminnan puolella jopa kolmesti viikossa, on tämä siitä huolimatta eräänlainen luopumis etappi. Sankari ei ole enää kerhoikäinen.

Meillä on ollut niin huippu ihanat ihmiset aina tuolla kerhon puolella, että ei ole kyllä mitään poikkiteloista sanaa sanottavana. Todella ihania ihmisiä. 

Heillepä siis suuren suuret kiitokset!

Nauttikaa kesälomasta,

nauttikaa rakkaista.

Muistakaa olla kiitollisia,

muistakaa pitää huolta itsestänne.

Kaiken kääntyvän parhainpäin mä toivoisin,

ilon onnenkyynelten soisin!

<3

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:)

Alla kuvia kakkusesta jonka Sankari vei tädeille ja kavereille kiitokseksi kaikesta.

T-T tulee kerhon nimestä.

Väri oli Sankarin valitsema, koska se on iloinen väri autolle.

Silmiä tämä auto ei saanut, vaikka nykyään jokaisessa lasten autokakussa taitaa sellaiset olla..

Vautsi! Siinä on kukkia! Ja tulimoottorit!!

Loppusilauksena kakku sai vielä helmiäishohteen pintaansa. Sitä ei valitettavasti näissä kuvissa näy. Maltoin olla sen blingblingin kanssa tällä kertaa maltillinen;)

Ja seuraava postaus sisältää kiitoksen Annuliinalle..