Eilenpä sitten vilustutin itseni ja saivat Pikkuemännän pöpöt minustakin jonkinlaisen otteen. Eipä tämä nyt ole vielä kummoiseksi yltynyt -toivottavasti ei yllykkään. Lauantaina olen luvanut mennä kynttiläkutsuille, enkä haluaisi perua. Onneksi koko muu poppoo on terveenä, toki Pikkuemäntä vielä nuhii. Toivotaan että näillä mennään.
Mies laittoi tosikivoja uutisia tänään töistä; Näyttää siltä että (hänen työvuorojensa puolesta ainakin) PÄÄSEN OSALLISTUMAAN ENERGETIX KOULUTUKSEEN MAALISKUUSSA!! Jee :) Ensi viikolla olisi myös koulutusta ihan täällä omassa kaupungissa, mutta minulla on juuri silloin esittely, joten en pääse osallistumaan. Huomenna olisi tarkoitus käydä auttelemassa yksi uusi aloittaja alkuun:) mukavaa puuhaa siis tiedossa.
Elämä onkin ollut taas melkoisen aikataulutettua tälläkin viikolla, mutta niinhän se on, ettei vierivä kivi sammaloidu. Tänään otin Sankarin kerhoreissulla oman Eskarilaiseni lisäksi kyytiin toisesta eskarista yhden tyssin ja päiväkodista toisen.. Luotsatessani Sankaria, Eskarilaista ja kahta lainalasta kohti kerhoa, minua suorastaan nauratti. Kyllä on kolmessa tirriäisessä aivan tarpeeksi työsarkaa minulle 24/7, vaikka lapset ovatkin ihania. Jos nyt tästäkin urakasta kunnialla selviää niin JES. On niin kätevää sitten ottaa lapsilainaa kavereilta, jos tuntuu ettei omassa sirkuksessa ole tarpeeksi pellejä ja trapetsitaiteilijoita :) Palautus tapahtuu yleensä kuitenkin saman vuorokauden sisällä.
Oon kyllä niin super onnellinen, kun hyvät ystävät muuttaa vielä vähän lähemmäksi meitä! (Ja muuttopäiväkin sattuu sopivasti niin, että päästään auttamaan.) On sitten tytöillä ens vuonna yhteinen koulutie. Lupasin jo, että saavat tulla aina erikseen kysymättä päivän päätteeksi leikkimään. Jos on jotain muuta sovittua, niin se on sitten eri juttu, mutta niiiin ihanaa. Lapset ne vaan kasvaa, ja niin niiden pitääkin, aina on sitten uutta kivaa tiedossa. Tai voihan se olla näinkin, kuten hyvä ystävä sanoi "On se kyllä niin, kun lapset ovat pieniä, niin onhan niistä kovasti huolta ja murhetta. Toisaalta, kun ne kasvaa isoksi, niin onhan niistä sitten taas huolta ja murhetta"...
Illalla kun ummistin silmäni, ajattelin, että elämä on taas palannut minulle tuttuihin uomiin. Jos illalla näyttää seuraava päivä iisille, niin kyllä aamu yhdeksään mennessä on tiukka aikataulu jo valmis. Ei se mitään, se on tällasta nyt. Toisaalta, jos sitä sitten osais ottaa ne vapaapäivätkin joskus. Mies sanoo toisinaan "Kuolema kuittaa univelat" joten mikäs hätä tässä :)
Aurinkoisia ajatuksia <3
ps sain kuin sainkin nämä valmiiksi, nyt vaan pakettiin ja eteenpäin:)
Ruuhkavuodet ne tuntuu täälläkin, vaikkei ole kuin yksi lapsi! Välillä kyllä ihan ihmettelen millaisia superäitejä osa on, erityisesti joulun aikaan tuli tätä kovasti ihmeteltyä. Toisaalta itse kyllä olen sellainen, että aina pitää olla menossa elämässä kaikenmoista...tosiaan, ei se vierivä kivi sammaloidu.
VastaaPoista