Elämä voittaa

Ihanaa:) Minun pikkuemäntäni alkaa olla taas oma iloinen, komentelevainen itsensä. Eilen katselin ihmetellen kun pieni potilas asettautui lattialle imetystyynyn päälle rakas lampu kainalossaan ja nukahti. Kääräisin ihanan pehmoisen huovan uinujan päälle, ja ihmettelin. Kuinka voi olla ihmisen lapsi kaunis. Ja kuinka lasta voi rakastaa niin, ettei rakkaus rintaan mahdu. Pieni säälin kyynelkin taisi vierähtää poskelle pientä potilasta katsellessa. Nyt kuitenkin kuume selkeästi laskussa, ei kiivennyt yli 38 nukkumaan käydessä :)

Tuli mieleeni tässä viikon takainen pieni hellä hetki neljävuotiaan poitsuni kanssa. Lapset olivat jo nukkumassa ukin ja mummin luona, kun me vanhemmat vasta pääsimme perille. Sankari oli laitettu nukkumaan meidän petiin, ja minä kömmin viereen. Silittelin pienen pellavapääni paksua tukkaa ja tuumasin miehelleni, että vaikka kaverissa virtaa piisaa, ja vaikka "aina" saa olla jostain sanomassa, jopa muidenkin kanssa sankarimme edesottamuksista selvittelemässä. Ja vaikka välillä väsyttää, kun ei se tuhatkaan sanottua kertaa auta oppia perille asti löytämään, niin enpä tunne toista pientä poikaa, joka todella on niin hellä ja niin rakastava. Ja sanokoon kuka mitä tahansa, yhtään hetkeä en vaihtaisi pois, en hyvää, enkä huonompaakaan. Enkä mitään muuttaisi, enkä muuksi toivoisi. 

Koska silloin siinä ei olisi minun pieni sankaripoika -isopoika.

Viikonloppu hurahti pakkasta kauhistellessa, uunia lämmitellessä. Nytkin takassa leimuaa pesällinen miehen tekemiä halkoja. Pienen potilaan vointi oli tosiaan päällimmäisenä huolenaiheena. Siinä lomassa sain kuitenkin vihdoinkin siivottua vaatehuoneen ja löysin kuin löysinkin äitiyshousuja kahdelle eri odottajalle lahjoitettavaksi. 

Päivitin myös tuota käyttäjäkokemuksia välilehteä magneetti-tietoudella. Käykäähän kurkkaamassa, ja tosiaan, kommentteihin saa vapaasti omia kokemuksia laitella, sekä kysymyksiä.

Sukanneulontaan sain myös nipistettyä aikaa. Olisin halunnut näistä eskarilaiselleni polvisukat, mutta liian kapeat ovat varret. Purkamaan en ala koska jälki on niin hyvää, siispä yritän kutoa nämä pikapikaa valmiiksi (lue: tänä talvena) ja laitan menemään tupaantulijaislahjaksi eräälle pikkuneidille.

Kakkujahan minulta on kyselty, tai siis kuvia:) Myyntiin en näitä tee.

Tässä 10vee hääpäiväkakku rakkaalle ystävälle joka myös sukuun kuuluu.

Symboliikka piilee tällä kertaa kukissa..

Päästin tietysti sisäisen paakarin valloilleen tänäkin viikonlopuna, ja tulostakin syntyi; herkullisia perunarieskasia (joista riitti vain yhdelle iltapalalle..) sekä uusi tuttavuus, sitruunainen piiras, joka erehdyttävästi vaikuttaa juustokakulta, vaikkei siinä juustoa ole -uusi lempparini!

Säätiedotteen mukaan, huomenna pitäisi olla hiukan lauhempaa! Sitten kyllä tämän töllin pihassa ulkoillaan :) 

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa sinulle <3