Koskettavien tarinoiden viikonloppu

Viikonloppumme kohokohta oli ehdottomasti Juha Tapion hieno konsertti, jossa olimme Eskarilaisen kanssa yhdessä. Sellainen äiti-tytär tapaus<3 

Konsertti oli joka sentin arvoinen, meistä. 

Eskarilainen halusi viedä artistille kukkasen ja valikoi aiemmin päivällä kukkakaupasta kauniin vaalenpunaisen gerberan. Kotona hän askarteli mukaan suloisen kortin ja kirjoitti taakse:

Hei Juha

Kivaa päästä sinun konserttiin.

Äiti kertoi että salissa soi Pettävällä jäällä

kun synnyin.

Tosiaan silloin synnytyssalin radiossa soi kyseinen kappale, Yö-yhtyeen esittämänä. Kappale itsessään on (säv.+san.) Juha Tapion käsialaa. Tätä en ennen eilistä tiennyt:) Ei itseasiassa ole lempparini, muutoin kuin muistoja mieleentuovana pläjäyksenä, mutta muuten faniuduin kylllä lopullisesti Juhalle.

Vikan kappaleen aikana Eskarilainen lähti reippaasti kiikuttamaan kukkasta lavan eteen, mutta bändi hävisi lavalta kyllä todella vikkelästi.

Sydämestä ihan puristi kun pikkutyttöseni heilutteli kukkaa lavan edessä, josta kitaristi sen onneksi viime hetkellä bongasi, ja vei Juhalle. Encoreen hän tulikin lavalle kukka kädessä ja loppukumarruksissakin sitä heilutteli.

Eskarilainen haki vielä omistuskirjoituksen kokoelmalevyyn, ja kertoi antaneensa kukan. Itse kuvasin syrjemmällä ja sananvaihto jäi kuulematta, mutta toivon että herra Tapio antoi kivan muiston Eskarilaiselle vaalittavaksi kiitoksen muodossa.

Olen poistanut tästä tarinan joka sai hetken olla ajatuksia herättämässä:)
Seuraava kanetti on siihen tekstiin liittyvä pohdinta.

Toisen yksinäisyyttä ei tosiaan voi nähdä, vai mitä. Ja tuskin kukaan sitä haluaa näyttääkkään ilman ystävyyttä, ja jos on ystävä, ei ole yksin?

Mutta, asiasta alkuun. J. T. esiintyy lähiaikoina Varkaudessa. Sinne ei olisi kamala matka..