Ei niin saa tehdä

Lapset ovat toisinaan niin ihania suorapuheisudessaan,

toisinaan eivät..

Esimerkiksi tässä eräänä iltana isi vei Sankarin ja Pikkuemännän satamaan katsomaan laivoja, ja kurkkimaan remontissa olevaan leikkipuistoon toiveikkaana valmistumisen merkkejä nähdäkseen. Sillä aikaa äiti ja mummi tutkailivat paikallisten kauppojen tarjontaa:)

Isi ja lapset ehtivät juuri ja juuri ennen meitä kotiin ja isi sanoi, että nythän me voidaan Sankari olla niin kuin ei oltais missään käytykkään. Niin kuin oltais oltu pihassa koko aika.

Mutta ei niin saa tehdä. Se on valehtelemista, ja valehteleminen on väärin.

Näin ehdotukseen vastasi Sankarini;)

Toisaalta, Sankarin hyvä kaveri toi eräänä päivänä Sankarille piirroksen. Sellaisen perinteisen pienen pojan piirroksen, jollaisia myös Sankari tehtailee.

Mikä piirustus tämäkin on olevinaan.

Oli Sankari paukauttanut. Ei mitään hienotunteisuutta.

Sanoin myöhemmin, että piirros kyllä erehdyttävästi muistutti pikku-taiteilijan omia teoksia.. Taisi mennä viesti perille. Lapset eivät tuo toisilleen Da Vincimäisiä, vaan ennemminkin Wassily Kandiskyn tyylisiä tuotoksia:) ainakaan tuossa iässä.. 

Ja noiden, meilläkin jemmattujen, töiden upeus, se on katsojan silmissä<3