Pikku reppuselät

Radiosta kuuntelin sivukorvalla tässä viime viikolla, että pienten lasten vanhemmat ovat jonkin mittauksen mukaan holtittomampia kuskeja liikenteessä.

Liikennekasvatus alkaa pienestä.

Eräs autokoulun opettaja sanoi, että heillä on kova työ juuriessa nuorten päästä pois niitä asenteita ja malleja, joita nämä ovat jo ensimmäisten kahdentoista elinvuotensa aikana oppineet. Saati sitten sen jälkeen..

Monin paikoin pienet ja isot koululaiset ovat jo koulutielle astuneet, ja sen tiedon valossa, että vasta kaksitoista vuotias on kypsä liikenteen seassa liikumaan, on näitä varottavia lapsia aikas paljon. Ollaanpa siis tarkkoina, muulloinkin kuin elokuussa, ne lapsoset kun taivaltavat kotoaan kouluun ja taas kotiin viitenä päivänä viikossa, seuraavaan kesälomaan saakka..

Meillä heitettiin pienin, viimeinen, kesälomareissu tässä koulun aluspäivinä, ja tänään kovalla huiskeella pakattiin reppu, etsittiin sisätossut, ja käytiin ostamassa ne xylitolipastillit. 

Huomenna saan sitten ensimmäisen läksyn, Aapisen muovittamisen;)

Minä oon niin supernipo kyllä sellaisissa asioissa kuin esimerkiksi kirjan muovituksessa. Ei saa olla ainoatakaan ruttua eikä ilmakuplaa. Se olis ihan kamalaa. Siksi aion suorittaa tuon tärkeän tehtävän yön hiljaisuudessa, ja näin maksimoida ympäristön suotuisat olosuhteet. Sehän on suorastaan olympiatason suoritusta;)

Kyllä se elämä muuttuu kovasti, kun koulutie alkaa. Itseäni ei jännitä niin paljoa kuin vuosi sitten eskarin kynnyksellä. Luotto kouluun, ja opettajaan on kova, ja realistinen.

Kyllä minä selviän.