Lueskelin eilen eräästä lehdestä naisesta, joka on hiljalleen, mutta yhä enenevässä määrin alkanut luomuilla ja ekoilla. Hänellä se kaikki alkoi kosmetiikasta, vaikkakin nykyään vaatteita myöten hän pyrkii hankkimaan ostoksensa luomuna, ruuasta puhumattakaan.
Ääripäitä on, mutta myös runsaasti välimallin kulkijoita, joihin itsekin taidan lukeutua. Omat motiivini ekologisemmille valinnoille eivät pohjaa niinkään oman hiilijalanjälkeni pienentämiseen, vaan ennemminkin terveempään elämäntapaan. Toiveeseen altistaa lapsia ja itseä vähemmän allergisoiville, ja jopa myrkyllisille tuotteille.
Iho on valtava elin ja mitä me sen kautta nautimme onkin mielenkiintoista. Se ihmeaineiden luettelo, joka on kaiken kukkkuraksi pienellä präntätty paketin kylkeen, ja kemikalion myyjän vakuuttelut siitä, että kyllä on testattu ja kyllä ne myrkyt elimistöön muualta tulee, eivät edesauta tekemään loppuun saakka asti harkittuja ratkaisuja.
Tuossa lehtikirjoituksessa tämä nainen ilmoitti julistaneensa omalta osaltaan pannaan
-mineraaliöljyt
-parabeenit
-silikonit
-sodium laureth sulfaatit
-atsovärit.
Googletin näitä, koska itse olin julistanut pannaan vasta silikonit. Mineraaliöljyistä aloitin, ja aikamoisia tuloksia sainkin.
Toki vakuutteluja kuulee myös puolesta, mutta kun tiedustelin asiaa kosmetologiltani, hän ei puolustanut.
Suunaton määrä kulkee kaikenlaista myös suun kautta elimistöä kiusaamaan. Viime vuosina ovat eri ravintoterapeutit kannustaneet radikaalisti vähentämään valkoisen pois ruuasta. Pitäisi olla täysjyvää. Ei vehnää, sokeria, valkoista makaroonia ja riisiä. Satunnaisuus ei toki mitään, mutta jatkuva vehnämössön mässääminen aiheuttaa heidän mukaansa terveysriskin, nimenomaan suolistolle. No, olen samoilla linjoilla. Ja minulle se onkin kaksin verroin hankalampaa, tällainen sokerihiiri kun olen.
Eilen vaiherikkaan päivän päätteeksi, löpisin mukavan tuokion puhelimessa näistä aiheista hyvän ystäväni kanssa. Hän kertoi minulle intiaanisokerista, ja sitä olen tässä nyt lähdössä ostamaan. En tiedä, miten arvokasta se on, mutta jotain osviittaa antanee eräs nettikauppa jossa siitä sai pulittaa 9€/kg! Joten voi olla, että suuriin leipomuksiin sitä ei kärsi käyttää, kunhan nyt katsotaan. Tietysti sitä kyllä pitää testata.
Tämä ekoiluhommeli on ilmeisesti todellakin hiljalleen paheneva tauti. Ja mielestäni siinä on järki säilytettävä, eikä olla tunkemassa toisten korvia täyteen, koska harvoja nämä jutut kiinnostaa, ennemminkin ärsyttää jos yrittää puhua omalle kannalleen.
Kuitenkin, esimerkiksi fluorittomasta hammastahnasta on sanottava sen verran (sitä nimittäin suositeltiin minulle hiljattain), että fluori on maaperässä oleva alkuaine. Sitä ei saa syödä, mutta oikein käytettynä, juurikin hammastahnaa käytettäessä, se vahvistaa hampaita suojaavaa kiillettä joka pitää hampaat vahvana ja estää reikiintymistä. Erään tutkimuksen mukaan, alueilla joilla on fluoria sisältävää juomavettä, reikiintyminen on vähäisempää.
Tietysti, implanttihampaille tulee käyttää fluoritonta hammastahnaa.
No, alatko syynätä meikkivoiteitasi?
Paistatko ensikerralla täysjyvälasagnea?
Säntäätkö ostamaan fluoritonta vai fluorillista hammastahnaa?
Se jäänee nähtäväksi;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti