perjantai 12. lokakuuta 2012

Surua ei voinut estää

ja se jättää jälkeensä kamalan ikävän.
Tässä kohtaa ei nyt sanat kyllä riitä..

Maailma on täynnä toinen toistaan kauniimpia lauluja rakkaiden menettämisestä, mutta sen sijaan laitoinkin tänne laulun josta hän itse piti.


Sen tiedän, että matkansa päättyy onellisesti, ja sen lupaan, että minä olen varmasti vastassa. Mutta ennen sitä ei ikävä astu sivuun.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti