Muistamisen arvoista

Juttelin tässä hiljattain jälleen äidiksi tulleen rouvan kanssa, joka valitteli sen hetkistä huonoa muistiaan. Valitettavasti en pystynyt rohkaisemaan häntä ollenkaan. Kolmannen lapsen jälkeen latva nimittäin lahoaa lopullisesti;) Mikään ei kestä päässä eikä mitään muista.

Eräs esitti teorian, jonka mukaan äidillä on muistettavien asioiden (tilanne pahenee jokaisen lapsen myötä) määrä yksinkertaisesti liian suuri, eikä sitä siksi oikein muista mitään -tai siltä se ainakin tuntuu. No en tiedä, voihan se olla niinkin.

Pienten lasten suusta tulee aina vaan sellaisia sutkautuksia joita ei haluaisi unohtaa. Itse olen vahingosta viisastuneena alkanut kirjoittaa niitä ylös. Se toimenpide täytyy tehdä ihan heti, muuten.. no ei muista. Taudinkuva vaan nyt taitaa olla jälleen pahenemaan päin;) Nimittäin, askartelin tässä vihdoinkin Kiitos-kortteja ihmisille, jotka muistivat jollain tavalla Pikkuemännän syntymää, kaksi vuotta sitten.

Me ollaan askarreltu pienet kiitos-kortit aina kun lapsi on ollut siinä vuoden paikkeilla, liitetty siihen avlokuva ja sitten annettu eteenpäin. Noh, siis tämä toimitushan oli sitten jo lähes vuoden myöhässä. Pikkuemännän mittariin kilahti viime viikolla vuosia kaksi kokonaista.

Niin, se mitä olin kirjoittamassa oli se, että leikkasin vahvemmasta paperista itselleni mallin jolla piirsin kartongille ääriviivat kortin pohjaa varten.

Tämän vahvemman paperin kääntöpuolella sattui olemaan tällainen lapsen mietelmä!! Onneks en silpunnut sitä liian pahasti, vaan sain siitä vielä selvää ja kirjoitin sen uudelleen ylös.

Lapsilla oli mietinnässä nukutus, ja ketä on nukutettu.

Isotyttö tuumasi

Ei äitiä olla nukutettu, eikä iskääkään.

Mutta ukki ja mummi ollaan

-no ne on niin vanhoja.

Ja eno

-no se onkii semmone kolaroija.

Sellainen kirja, johon kootaan tällaisia sanomisia on hyvä. Se kirja ei vaan koskaan ole siinä just kun sitä tarvitaan. Ja miten ihmeessä sitä sitten muistaa ne lapuilla olevat kommentit siihen kirjaan kirjoittaa?

Hätätilanteissa, olen kirjoittanut lasten juttuja myös kännykkään.

Mitäs sanotte tästä?

Tämän Sankari kirjoitti lapsen kirjoituksella paperiin ja luki minulle kolme vuotiaana:

Äiti olen rakastunut sinuun.

Olen yhäkin sinun ikiomasi.

Äiti on erittäin hyvä ja tärkeä on sen masu.

Äiti rakastan sinua erittäin paljon.