Pesänrakennusvietti

Viime viikolla alkoivat saada paika kyytiä. 

Kävin kaikki vaatekaapit läpi, pesin ja puhdistin, ja pienet saivat kyytiä. Täkeille ostin vakuumipusseja, AINO-merkkisiä Prismasta, ja kylläpä tuli tilaa. Niitä vaan tarvitaan vielä viitisen kappaletta lisää, ehkä enemmänkin. Kankaat pakkailin siististi ja vaatehuone on oikeastaan kuvauskelpoinen. Kyllä on siisti. Ikkunat pesin, ja verhot myös, eikä saunakaan säästynyt. Kyllä on niin ihanan puhdasta ja raikasta.

Kuiva-ainekaapin läpikäynnistä ei ole pitkää aikaa, joten se säästyi uusiokäsittelyltä. Silloin siirsin (lähes) kaikki kuiva aineet Tupperwaren Tilantekijät-sarjan astioihin, ja kyllä on nimittäin nyt sekin kaappi esittelykelpoinen. Ei yhtään hävetä avata sitä vieraiden nähden. Joten se on kunnossa.

Siivoillessa sain idean tekstata tutuille joilla on sen ikäisiä lapsia jotka voisivat hyötyä meille pieneksi jääneistä vaatteista, ja kutsuin heidät maanantai illaksi valkkaamaan mieluisia itselleen.

Aamulla asettelin kaiken kivasti esille. Naiset saivat tutkia vaatekasoja, ja sitten syötiin muurikkalettuja :)

Tuntuu super ihanalta, kun nyt on talvea vasten akikki sisällä kivasti. Olohuoneen matto kaipaisi kyllä pesulaa, mutta ehkä syksymmällä se on fiksumpaa.

Pikkuemäntä on oikea papupata:P Mies tuumasi eilen aamuna, kun isommat oli koulussa, että "ei tuo lapsi ole hetkeäkään hiljaa". Ei se kyllä ole.

Viikonloppuna kun Sankari oli leikkiseurana, annoin päivävaatteet Pikkuemännälle päälle puettavaksi. Kohta kuului lasten huoneesta

"ÄITI! Tuu auttamaan! Tää ei onnistu. Multa menee veikan kanssa heemot!"

Sittemmin on neidillä ollu hermot menossa vaikka minkä kanssa.. 

Minuun siis iski tällainen jälkikäteinen pesänrakennusvietti ;D 

.. vai oliko se kuitenkin ihan oikeaan aikaan, juuri ennen perheenlisäystä..