Ystävyys

Kahlatessaan läpi valtavan ihmismeren, sitä tulee tutustuttua moniinkin ihmisiin elämänsä aikana, ihan ystäviksi asti. Ystävä on valtava rikkaus. Ei omaisuus, mutta rikkaus. 

Tänään autossa, istuin pelkääjän paikalla ystävän vieressä, takapenkillä meidän molempien seitsenvuotiaat tyttölapset. Kikatus oli hurmaavaa.

Sydäntä oikein ilosta kipristi, kun mielessäni näin kaikkea hauskaa mitä nämä kaksi lasta vielä tulevatkaan kokemaan, yhdessä. Varmasti matkalle mahtuu (tuollaisten luonteenlaatujen suhteen varsinkin) melkoisia räjähdyksiäkin. Mutta niistä varmasti selvitään, yhdessä. Vieläpä, koska koskaan ei tiedä, saattaa matkalla olla myös surua, ja silloin etenkin on tärkeää, jos ne voi kohdata yhdessä ystävän kanssa.

Ystäviä ei voi koskaan varmaankaan olla liikaa. Et ehkä ehdi vierailla jokaisen luona, edes kerran vuodessa, mutta ystävä kuitenkin pysyy. Oikea ystävä.

Minusta oli niin ihanaa tavata ystävä, jota en ollut aikoihin tavannut. Vähän ehkä jännitti; Onko meillä mitään puhumista. 

Kaikki oli kuitenkin tallella.

Kuin emme olisi koskaan erossa olleetkaan.

Miten ihanaa<3

Minä rakastan suunnattomasti jokaista ystävääni, olen aina valmis vastaamaan kun joku ystäväni soittaa. Noh, mikäli en jostain syystä ole pystynyt, olen heti soittanut takaisin.

Haluan pitää yhteyttä ystäviini. Haluan tietää mitä heille kuuluu.

Haluan että saan auttaa jos vain mitenkään voin.

Haluan kuitenkin antaa heidän olla rauhassa.

Haluan siis hyvin paljon.

En väheksy ketään ystävistäni. He ovat minun suunnaton rikkauteni.

Tiedän, että voin soittaa kenelle tahansa heistä, jos minun tarvitsee.

Tiedän, että he jaksavat minua (pienissä erissä, silloin tällöin;).

Tiedän, että ystävyys on molemminpuolista.

Ystävän seurassa ei tarvitse varoa sanojaan,

koska ystävää ei missään tapauksessa halua loukata.

Vaikka pitäisi puhua suoraan, kipeistäkin asioista,

niin voi tehdä.

Niin todellakin voi tehdä Ystävän edessä.

Ah sitä kotoisuutta, sitä sanoin

kuvaamatonta kotoisuutta, kun tuntee

olonsa turvalliseksi jonkun kanssa,

kun ei tarvitse punnita ajatuksiaan

eikä mittailla sanojaan, vaan saa antaa

niiden ryöpytä ilmoille sellaisina kuin ne

ovat, jyvät ja akanat sikinsokin, ja kun saa

olla tietoinen siitä, että luotettava käsi

ottaa ja siivilöi ne, säilyttää säilyttämisen

arvoisen ja sitten lempeästi henkäisten

puhaltaa kaiken joutavan pois.

George Eliot (Mary Ann Evans) 1819-1880

Kirjan, jossa on näin kaunis ajatelma, olen saanut yhdeltä ystävältäni.

Emme ole olleet vuosikausiin enää missään yhteyksissä,

ei tosin minkään riidan tms. vuoksi, 

mutta toivon kovasti,

että tapaisimme taas pian..