Ihanaa ihanaa

Tiukkatahtinen viikonloppu takana:)

Mutta aivan ihanaa oli -alusta loppuun saakka.

Ainoa negatiivinen seikka oli se, että kun aamulla menimme juhlapaikalle, ei sitä oltu siivottu.. Kyseisellä työväen talolla on se sääntö, että jokainen siivoilee omat jälkensä, eikä erillistä siivoojaa siten käy. Itse salista lakaisin kasaan yli neljä rikkalapiosatsia hiekkaa. Lisäsi tietysti muut tilat.

Tämä vei aikaa kahdelta ihmiseltä ihan jonkin verran, mutta onnistuimme kuromaan menetetyn ajan kiinni -tiukkaa se teki, mutta lopputulos on pääasia.

Ja sitten tietysti se kakku;)

Aikamoinen väkertäminen siinä oli, kun pursotuspussejakin oli useampi. Onneksi minulla oli personal tiskaaja ja kerman vatkaaja, joten oma urakkani kyllä helpottui niiltä osin mukavasti.

Nämä varjoisat kuvat on minusta kerta kaikkisen ihania:)

Valitettavasti minulla ei ole kuvaa feikkikakusta jonka kakun kantajat ensin toivat sisään, paidat kermassa..

Siinä on ruusun tyyppisiä, on liljoja ja kolme orkideaa. Sekä yli sata pikkuruista kukkasta.

Kerroksia on kolme. Kahdessa alimmassa kolme täyteväliä, ylimmässä sydän kakussa kaksi täyteväliä.

Kakku oli kivasti monitasoinen ja koristelua sai toteuttaa siellä täällä.

Tämä kakku toteutti puhtaasti toiveita, ainoastaan punaiset ruusut sekä violetit pikku kukat jätin tarkoituksella pois. Kuten eräs sanoi "kyllähän tuossa tapahtumia muutenkin riittää".

Ja se pitää kyllä paikkansa.

Tänään saimmekin aamulla ihanat ystävämme Saksasta kylään. Jälleennäkeminen oli liikuttava, yhdentoista vuoden tauon jälkeen<3 Tätä iloista hetkeä varten rullailin aamulla pienen kääretortun ja myös siihen nappailin muutamia koristeita:)

Että tällaista. Juhlat olivat ihanat, ja vieläkin mieli kepeä.

Sen verran kuitenkin otin arkeen paluusta kiinni tänään, että pesaisin koko talon matot! Se on nyt sitten tehty, ja poissa tehtävälistalta.

Vieraamme ujostuttivat lapsia tänään -aluksi. Pienen tovin jälkeen Sankari istui rouvan sylissä ja kalkatti täysiään suomeksi omia juttujaan, kolme eri asiaa joka minuutti, eikä ollut moksiskaan, vaikkei toinen ymmärtänyt sanaakaan. Lapsi aistii lämmön ja kiinnostuksen ja reagoi kyllä siihen. Lopulta Sankari oli niin ihastunut tähän rouvaan että halaili häntä ja sanoi että tämä ymmärtää häntä. Eli kuuntelemalla tarkkaavaisesti Sankaria, joka pulputti kieltä josta hänellä ei ollut mitään käsitystä, hän jätti Sankarille käsityksen, että ymmärsi häntä. 

Kylläpä lasten kuuntelu onkin tärkeää<3