Ihmiset ovat siitä ikäviä olentoja, ettei monikaan kykene tuntemaan ehdotonta rakkautta. Luonnollinen äiti-lapsi suhde on sellainen.
Kuitenkin ylipäätän pienet lapset osaavat tuon taidon. Minne se sitten karisseekaan matkan varrella..
Nan Fairbrother sanaili seuraavasti
Kaikkein vaikeinta on oppia olemaan
kiintymyksen kaivo eikä soliseva lähde
-osoittaa rakkautta toista kohtaan silloin
kun hän sitä kaipaa eikä silloin kun itsestä
tuntuu siltä.
Kun Iso tyttö syntyi, hän soi seuraavana päivänä suloisimman pikku hymyn ukilleen joka piteli häntä käsivarsillaan hartiat korvissa.
Tuo rakkaus ei ole haalistunut.
Ukki on kuningas..
..onko se mikään ihme?
Pikkuemäntäkin on ukkinsa pauloissa, ei ehkä aivan yhtä palavasti, mutta lähestulkoon kuitenkin. Sankari puolestaan on niin toiminnan mies, että on aina joka rassaus hommassa kyllä mukana. Siitäpä sitä saa arvokasta oppia, ja myös se on sitä yhdessä vietettyä aikaa.
Siinäpä meille mallia<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti