odotti kotona:)
Aamuisen pika spurttailun jälkeen juostuani siellä ja täällä, löysin kotoani jotain aivan ihanaa!
Ystäväni soitti ja kertoi piipahtaneensa, harmikseni juuri silloin kun en ollut itse kotona, ja jättäneensä meille jotain.
Tämähän minua täällä odotti!
<3 Ihanaa <3 Iso kiitos <3
Isoimmat naurut nyt tällä erää kirvoitti kirjan ensimmäinen mietelmä jonka sivuille on tuuminut Christina 9v:
Äidistä saa hyvän vaikutelman,
kun se on meikannut.
Näinhän se pyrkii olemaan..
En tiedä teistä, mutta itselleni käy aina niin, että kun suuntaan jollekkin pikapika asialle kaupungille sellaisen homsantuusana, hiukset harjattuina, mutta silti huolittelemattomina, naama puhtaana, mutta ei meikattunua, vaatteet ehkä ennemminkin kitkumaille sopivina kuin asioilla sievistellen..
Niin aina silloin, joku tuttu tulee vastaan, ja sitten nolottaa.
Nyt olen yrittänyt tässä skarpata viime aikoina..
Minua välillä vähän rasittaa se paine mikä on niskassa tästä itsensä huolittelemisesta. Toisaalta olen kyllä sen tyyppinen, että vielä enemmän kärsin siitä, jos menen ihmisten ilmoille sellaisena.. homsantuusana. Suo siellä, vetelä täällä.
Lapsia joskus kyllästyttää äidin laittautuminen, vaikkakin olen omasta mielestäni sieltä nopeimmasta päästä. Mutta odottipa minua tänään toinenkin yllätys kotiin tullessani.
Mies oli tehnyt sen klassisen virheen, antanut lasten hetken leikkiä keskenään kun hiljaa leikkivät.. Sillä välin sankari oli kaivanut Ison tytön leikeissä olevan meikkilaukun esille ja meikkaillut Pikkuemännän. Kun itse näin tuloksen ensimmäisen kerran, luulin, että ampiainen on pistänyt Pikkuemäntää silmäkulmaan.. no, parempi se pinkki meikki kuin ampiainen.
Ps. Tutti on menneen talven lumia:) samoin ajoittainen hiljaisuus, joka oli tutin lupsuttelun ansiota..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti