Hei vaan lasaretista

Täällä alkaa lapsukaiset toipua, jee!! Pikkuemännän kanssa jouduttiin tosin tänään piipahtamaan lääkärissä, mutta kuume alkaa kaikilta olla poissa. Minusta tuntuu, että itse olen sairain;) Vähäinen uni ja kyllä tuo pöpö yrittää kynsiä minuakin -sisältäpäin, se roikkuu kynsillään kurkussa.

Muistaako kukaan kun Suomen kuuluisin törkyturpa, jäteläjä ja kävelevä kompostikasa, Uuno poti vatsahaavaa? Elisabeth yllätti tämän karismaattisen intohimojensa kohteen teippailemassa laastareita mahanahkaansa. Hyvä vaimo valisti miestään, että vatsahaava on sisälläpäin, ei mahanahkan pinnalla. Siitäpä Uuno kimpaantui. Pitäisikö hänen siis nieleskellä laastareita ja jollain kepillä yrittää sitten satuttaa ne kiinni haavan päälle, mitä!

Nuo Speden ja Ere Kokkosen laatimat laatuviihde pläjäykset olivat lapsena kuumaa tavaraa. Me osattiin ne ulkoa. Ja hyvin ne tuntuu uppoovan nykylapsiinkin;)

Jos ei ehkä käyttökelpoisia hoito-ohjeita niistä saakkaan (tästä saattaa monikin miespuoli olla erimieltä, mikäli he ovat tutustuneet ruokahalua kiihottavaan lääkkeeseen..) niin hyvät naurut ainakin. Ja ilo on parasta lääkettä<3

Isotyttö on ihastunut postitteluun. Tänään hän laati vastauskirjeen, johon hän askarteli mukaan kukan.

Kukan keskiöön hän kirjoitti

Päivän

kakara.

En normaalisti sensuroi, tai puutu hänen postitteluihinsa, mutta nyt oli pakko. Tuo kirje on nimittäin menossa sisaruksille, ja heillehän voi tulla riitaa, kumpi on ansainnut päivän kakara-tunnustuksen. Lisättiin siihen sitten se puuttuva koo:)

Pikkuemäntäkin sai oman kortin, se oli viisaasti laminoitu;) Sitä pikkuinen on nyt puristanut koko päivän kädessään ja yrittää katsoa Titi-nallea dvd:ltä veljen touhutessa sitä ja tätä ympärillä.

Houkuttaisi itsekkin elvyttää etanapostin lähettely..

vaan mistä aika;)