Mitäpä sitä ei äiti tekisi..
Meillä ilmeni Isolle tytölle kunnollisen leivontaessun tarve. Etsiskelin kivaa essua netistä, mutta en sellaista löytänyt. Postitoimistosta bongasin Finlaysonin esiliinan, mutta se ei ihan ollut sellainen kuin olin kuvitellut.
Niinpä suuntasin kangaskauppaan, ja aloin etsiskellä sopivan näköisiä kankaita.
Eikä tarvinnut kauaa onneksi etsiäkkään.
Harmaapohjainen kangas valkoisin kukkasin iski heti:)
Koska halusin jotain persoonallista ideaa, otin kaveriksi saman sävyistä pikkuruutuista kangasta. Essu itse on melko perusmallinen.
Helmaan ompelin kuitenkin kolme kiilaa ruutukankaasta. Näin sain essuun hieman näyttävyyttä ja sitä jotain, erikoisempaa.
Kanttasin esiliinan kauttaaltaan pikkuruutuisella kankaalla, ja myös solmimisnauhat valmistin siitä.
Miehustaan ompelin sen perinteisen taskun, jonka kanttasin myös, ja lisämausteeksi ompelin yläreunaan puuvilla pitsin.
Niskalenkki on ikäänkuin napilla kiinni, suloinen pieni yksityiskohta<3
Ompelukoneen pakkailin pois puoli kahdelta yöllä..
Sitten olikin jo niin kova nälkä, että oli pakko paistaa itselle munakas (kenelleppä muullekkaan siihen aikaan..). Täydellä mahalla olikin sitten kiva nukkua;)
Että tällaista näperrystä.
Olen todella tyytyväinen tuohon tuotokseen, ja saajakin iloitsi siitä. Essu on juuri kivan mallinen ja kokoinen, uskon, että Isotyttö säästää sen aikuiseksi saakka, ellei satu kokkaillessa menemään piloille (toivottavasti ei). Essu nimittäin sopii myös minulle.
Se on niin sievä, että kunhan jaksan, ompelen ehkä Pikkuemännälle ja itselleni saman henkiset.
Ehkä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti