Innostuessani pari päivää sitten hieman laittelemaan keittiötä sisutuksellisesti uuteen kuosiin, löysin kaappien päältä käyttöön ottamastani leipälaatikosta suuren strutsin munan.
Se kiinnosti lapsia kovasti, ja heätti kieltämättä epäuskoa. Voiko se olla aito;)
Oli se.
Isotyttö halusi pyöritellä sitä, ja annoinkin sen mukaan varovaiseen leikkiin. Leikin kuitenkin hurjistuessa, nappasin munan parempaan talteen.
Sankari alkoi hetkeä myöhemmin tuijottaa keittiötasolla lepäilevää munaa, ja kysyi josko saisi sitä käsissään katsoa.
Lupasin, ja hän katsoikin sitä kauniisti pöydän ääressä.
Sitten,
puhuessani puhelimessa itse kuninkaan kanssa, huomasin keittiön puolelta kuinka Sankari hylkäsi munan ruokapöydälle, ja kuinka se lähti hiljalleen kierimään kohti reunaa.
Puhelin korvalla hyökkäsin kohti vierivää munaa, iskien matkalla jalkani kipeästi syöttötuolin jalkaan.
Ehdin kädelläni hieman osua munaan, mutta liian myöhään ja liian vähän. Muna kimposi lattiaan ja hajosi.
No, mitäpä siitä.
Se olikin ollut nyt kolme vuotta milloin missäkin säilytyksessä, eipähän nyt ole sitäkään riesaa. Ehkä annansen ensi kesänä dinosaurus leikkeihin lapsille;)
Ihan hauskan näköinenhän tuo on noinkin.
Taidankin käyttää sisustuksessa!
Kuvissa tuo on ainakin erilailla edukseen hajallisena kuin kokonaisena;)
Kokonaisena se oli jotenkin kolho, ja kamalan suuri. ei se oikein mihinkään passannut, mutta ehkä murennan sitä jopa lisää ja kaksin jotain kivaa, ehkä..
Tänään on päivä ollut huisketta täynnä.
Aamulla heitetyssä reissussa hurahti kuusi tuntia, mutta se nyt olikin ennalta tiedossa.
Sitten aloinkin kasata viime vuoden kirjanpitoa, ja nyt on kaikki tehty. Toivotaan vaan että on oikein, kun huomenna piipahdan verokarhua asian johdosta vaivaamassa.
Jos on oikein niin olen kyllä superiloinen, että se on sitten poissa päiväjärjestyksesä!
Tehokasta alkavaa viikkoa kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti